Jarno Saarinen oli ennen lyhyeksi jäänyttä kauden 1973 tallikuljettajan taivaltaan oppinut pedantin pikkutarkaksi. Hänen oli pakko omaksua tee se itse -miehen rooli, sillä rahan puutteessa takana ei ollut pyörän säädöistä huolehtivaa mekaanikkojen armeijaa.
Saarisen ”tallin” mekaanikon hommat hoiti viimeistä säätöä myöten kuljettaja itse. Hänen ratapyörien TT-tiiminsä toinen tärkeä jäsen oli vuoteen 1971 saakka tyttöystävä Soili Vuola, saman vuoden lopussa pidettyjen häiden jälkeen aviopuoliso Soili Saarinen.
Jarno oli iskenyt silmänsä 1960-luvun alussa Turun seudulla poikkeuksellisesti mopolla ajelleeseen tyttöön, Soiliin. Vuosikymmenen lopussa kumppanuus oli niin pitkällä, että Soilista tuli Jarnon tuki ulkomaan raskaillekin kilpareissuille.
”Lähdin enkä kadu”
Soili ajoi TT-karavaanin siirtymätaipaleilla pariskunnan Kleinbussia MM-kisapaikkakunnalta toiselle. Hän oli arvossaan varsinkin yöllisillä taipaleilla, kun ratarääkin väsyttämää Jarnoa olisi vaaninut ratissa nukahtaminen. Soili oli Keski-Euroopan pimentyneillä autobaanoilla kumppaninsa ”yösilmä”, kuten Jarno kauniisti kuvaili.
”Lähdin. Enkä kadu, vaikka tietysti hänen kuolemansa jälkeen syytin myös itseäni, että olin kiinnostunut niin vaarallisesta lajista. Tuskin olisin kuitenkaan saanut häntä lopettamaan tai ehkä tilalle olisi tullut jotain muuta pahaa. Eli olen kyllä sinut sen asian kanssa”, 24-vuotiaana leskeksi jäänyt Soili Saarinen, sittemmin Soili Karme on muistellut Arto Terosen kirjoittamassa teoksessa Ikuisesti nuori – Jarno Saarista etsimässä.
Jarnoa kisatilanteessa avustanut Soili oli sekuntikellon ja näyttötaulunsa kanssa kuin rataprinsessa, joka paljastavissa bikineissään keräsi katsomosta ihailevia katseita. Asetelma oli kuitenkin viaton. Siinä oli muutama vuosi aiemmin maailmalla läpi lyönyttä hippimeininkiä, tuulahduksia vapaudesta.
