"Äiti kato, täällä on häät!"
"Ai missä?" kysyn ja koetan katsella ympärilleni sateisessa teemapuistossa. "Täällä Lego-kirkon pihalla."
Niinpä tietenkin. Siinä se nökötti, soma pari pikkuisia Lego-ukkoja palikoista rakennetun maalaiskirkon pihalla Legolandian pienoismallimaassa. Luulen, että pappi odotti heitä sisällä kirkossa.
Eikä se ollut paikan ainoa kirkko. En laskenut, kuinka monta niitä oli. Mutta monta leikkikirkkoa sieltä löytyi sulassa sovussa Lego-palikoista rakennettujen talojen, pilvenpiirtäjien, eläinten, autojen ja junaratojen seassa. Niin kuin oikeassakin maailmassa, kirkko elää keskellä elämää.
Voi miten mieltä lämmitti, että vihkipari oli löytänyt paikkansa Lego-kirkon pihalta, jossa sadat tuhannet kävijät näkevät sen. Heti tuli mieleen oikeat kirkkohäät sekä Jumala rakkauden lähteenä ja siunaajana. Sitä paitsi kukapa ei olisi lapsena leikkinyt häitä, vaikkapa nukeilla tai niillä Lego-ukoilla.
Mutta Legolandia ole ainoa erikoinen paikka, jossa voi nähdä vihkiparin. Olen kuullut työkavereideni vihkineen kirkollisin menoin hääpareja niin tunturin huipulla, veneessä, hiihtoladulla kuin sairaalavuoteen ääressä. Itse sain olla äskettäin vihkimässä sympaattisen parin, lukioni entisessä jumppasalissa, nykyisen Grand Hotel Mustaparran komeassa juhlasalissa. Vihkipaikkaa miettiessä oikeastaan vain mielikuvitus on rajana.
Kesä on häiden sesonkiaikaa, vaikka kirkollisten vihkimisten määrä on laskenut huippuvuosista. Tänäkin kesänä meillä on Torniossa lauantaita, joina useampi pari lausuu rakkaalleen tahdon, Jumalan kasvojen ja läheistensä edessä. Mutta kirkollisen vihkimisen voi toteuttaa myös hyvin arkisesti, jopa salassa. Esimerkiksi arkisena keskiviikkona oman perunapellon laidalla, tai jossakin kotiseurakunnan kauniista kirkkotiloista vain papin ja kahden todistajan läsnä ollessa.
Saapa nähdä, missä ja kenen häitä seuraavaksi vietetään.
Tornion seurakunnan kappalainen Tuuli Kapraali