Joni Kuokkaselle piti koittaa maaliskuussa vapautuksen päivä. Puoli vuotta kestäneet syöpähoidot päättyivät, ja Kuokkasen oli tarkoitus päästä jälleen liikkumaan ihmisten ilmoille ja tapaamaan kavereita.
Toisin kävi. Rankkojen hoitojen jälkeen Kuokkanen kuuluu koronan riskiryhmään, ja eristys jatkuu. Erona entiseen on, että nyt kotona on muukin perhe.
– Minulle tämä on tuttua kauraa enkä jaksa tätä kauheasti harmitella. Nyt täytyy vaan elellä rauhassa ja ajatella, että ei tämä ikuisesti kestä.
Kuokkanen on ammatiltaan näyttelijä ja hän on työskennellyt muun muassa Rovaniemen teatterissa. Viime vuodet hän on toiminut freelancerina ja Rovaniemellä hän on esimerkiksi ohjannut ja dramatisoinut Konttisen kesäteatterin esityksiä.
Kuokkanen on esiintynyt myös tanssiteatteri Rimpparemmin tuotannoissa. Rimpparemmin kanssa hän teki yhteistyötä viime syksynäkin, kun hänen toinen jalkansa kipeytyi. Kipu paheni ja haittasi liikkumista, mutta Jacques Brelin kappaleista koostuva lauluilta valmistui ja pääsi näyttämölle.
Kasvain oli murtanut suoliluun
Jalkakipua hoidettiin aluksi issiaksena, kunnes lääkäri alkoi epäillä, että taustalla voi olla muutakin. Lokakuussa Kuokkasen lonkka kuvattiin ja sieltä löytyi kasvain, joka oli murtanut suoliluun.
– Kului kolme viikkoa ennen kuin selvisi, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Tämä oli raskain jakso koko sairaudessa. Päivät tuntuivat todella pitkiltä, Kuokkanen kuvailee.
Kun kasvain diagnosoitiin imusolmukesyöväksi, elämällä oli taas selkeä suunta: piti luottaa lääketieteeseen, käydä hoidoissa ja toivoa parasta.
– Suhtaudun asioihin melko rationaalisesti. Sanoin vaimollekin, että nyt vain iski sen verran pahempi nuha, että sen hoitamiseen tarvitaan tavallista järeämmät lääkkeet.
Kuokkasella on puolisonsa, näyttelijä Kirsi Kärnän kanssa kaksi lasta: 13-vuotias tytär ja 8-vuotias poika. Heille Kuokkanen kertoi heti diagnoosin saatuaan, mistä on kysymys.
– Nuorempi lapsista ei tietenkään ymmärtänyt, kuinka vakava sairaus syöpä on – päälle päin kun näkyi vain kipeä jalka. Sain kuitenkin hetken aikaa parempaa palvelua: lapset keittivät isille kahvia ja laittoivat iltapalaa.
Liikunta auttoi pitämään mielialaa korkealla
Syöpää alettiin hoitaa sytostaateilla. Ennen hoitojen alkamista Joni Kuokkanen etsi niistä tietoa netistä ja luki kauhutarinoita siitä, millaisia sivuvaikutuksia sytostaateilla voi olla.
– Itselläni kävi tuuri, sillä pahimmat sivuoireeni olivat suun kuivuminen ja makuaistin katoaminen väliaikaisesti.
Kuokkanen pysyi hoitojen ajan hyvässä kunnossa. Kun jalka parani, hän pystyi tekemään kävelylenkkejä, hiihtämään ja jopa pelaamaan lätkää poikansa kanssa. Muutaman kerran hän joutui eristykseen Lapin keskussairaalaan, koska veren valkosolujen määrä laski niin alas, että infektioriski oli suuri.
Liikunta auttoi pitämään myös mielialaa korkealla. Epävarmuuden tunteesta Kuokkanen ei päässyt eroon, mutta pahinta vaihtoehtoa hän ei ottanut laskuihin: hän halusi ajatella, että ei tämä vielä tässä ole.
– Huomasin, että kaikki toiminta oli hyväksi mielialalle. Oli aina parempi tehdä jotain kuin jäädä sänkyyn voivottelemaan.
Sytostaattien jälkeen seurasi sädehoitojakso, joka päättyi pari viikkoa sitten. Syöpä oli tällä erää selätetty, ja Oulun yliopistollisesta keskussairaalasta toivotettiin Kuokkaselle hyvää jatkoa.
Kaikilla vastuuta muidenkin terveydestä
Erikoinen talvi hoitoineen tuntui pitkältä, mutta yhtäkkiä se olikin ohi. Nyt Kuokkanen on tietysti helpottunut.
– Huomaan, että energian määrä lisääntyy päivä päivältä. Partakin on alkanut taas kasvaa oikein puskemalla.
Eristys kuitenkin jatkuu koronan takia tiukkana, sillä syöpähoidot ovat heikentäneet Kuokkasen vastustuskykyä. Nyt kotona ovat myös vaimo ja lapset, ja perhe viettää aikaa vain keskenään.
– Koronaan on pakko suhtautua vakavasti, sillä emme halua toista pahaa, kun olemme päässeet yhdestä pahasta. Käymme kyllä ulkoilemassa, mutta mielellään siellä, missä ei hirveästi liiku muita.
Kuokkasta hämmentää se, että joitakin ihmisiä korona ei hetkauta lainkaan eivätkä he noudata suosituksia. Hän muistuttaa, että nyt kaikki ovat vastuussa paitsi omasta, myös muiden ihmisten terveydestä.
– Suosittelen kääntämään katseen pois omasta navasta ja katsomaan tilannetta laajemmasta näkökulmasta. Jokaisen toiminnalla on nyt merkitystä.
Kyllä tämä tästä kirkastuu
Entä miten Joni Kuokkanen kannustaa niitä, jotka ovat hänen oman perheensä tapaan eristyksissä neljän seinän sisällä?
– Olkaa kärsivällisiä, sillä kyllä tämä tästä kirkastuu. Nauttikaa yhdessäolosta, jos saatte olla perheen kanssa. Arki tulee kyllä takaisin, ja silloin on taas pula yhteisestä ajasta.
Joni Kuokkanen
40-vuotias freelancer-näyttelijä ja -ohjaaja.
Asuu Rovaniemellä.
Naimisissa näyttelijä Kirsi Kärnän kanssa. Perheessä on kaksi lasta: 13-vuotias Hilkka ja 8-vuotias Urho.
Työskennellyt mm. Seinäjoen kaupunginteatterissa, Rovaniemen teatterissa, Kuopion kaupunginteatterissa ja Rauman teatterissa.
Käsikirjoittanut ja ohjannut Konttisen kesäteatterin esityksiä useana vuonna.
Tehnyt viime vuosina yhteistyötä Tanssiteatteri Rimpparemmin kanssa Kertomus seitsemästä hirtetystä -esityksessä ja Kaikille kuuluu rakkaus -lauluillassa.