Kun Johanna Siivikon ja Mikael Paksuniemen esikoinen syntyi viime maanantaina Lapin keskussairaalassa, hänet nostettiin heti äidin rinnalle ihokontaktiin. Nelikiloinen terve tyttövauva sai tuhista iho äidin ihoa vasten liki kolme tuntia, aina siihen saakka, että oli aika siirtyä osastolle.
”Olihan se unohtumaton kohtaaminen ja ihana tunne, kun vauva oli niin pitkään rinnalla. Jossain välissä hänet punnittiin ja mitattiin, mutta palautettiin sitten takaisin ihokontaktiin”, Johanna Siivikko kertoo.
Osastolla vauva on ollut äidin kanssa ihokontaktissa useita kertoja päivässä, nukkunut ja syönyt rinnalla tyytyväisenä. Kun Johanna on itse halunnut nukkua, vauva on nukkunut sairaalan ohjeiden mukaan omassa sängyssään äidin vierellä.
”Minusta turvallisuussyyt puoltavat sitä, että vauva ei nuku sängyssäni, jos itse nukun. En näe siinä mitään väärää”, Siivikko sanoo.
Sosiaalisessa mediassa noussut kaplakka Lapin keskussairaalan synnytysosaston käytännöistä. Asiaa on puitu useissa Facebook-ryhmissä jo pidemmän aikaa. Keskiössä on kysymys siitä, miksi LKS:ssa vauva ei saa nukkua samassa sängyssä äidin kanssa. Synnytysosastolle on tullut tämän johdosta myös huolestuneita puheluita raskaana olevilta tai heidän läheisiltään.
Sairaalan Naistenklinikan ylilääkäri Katja Hämeenojalla on asiaa ihmetteleville selkeä vastaus: ”Meillä vauvat eivät nuku samassa sängyssä nukkuvan äidin kanssa turvallisuussyistä. Meidän sängyt ovat niin kapeita ja niissä on sellaiset reunat, että vauva voi pudota tai joutua nukkuvan äidin alle.”
Hämeenoja myös huomauttaa, että äitinsä vahingossa tukehduttamaksi joutunut vauva ei ole mikään urbaani legenda.
”Meilläkin on ollut läheltä piti -tilanteita”, Hämeenoja sanoo.
Kätilö Titta Lehto arvelee, että polemiikki on noussut osittain siksi, että ainakin osa on ymmärtänyt termit, kuten vierihoito, ihokontakti ja vauvamyönteisyys, väärin. Esimerkiksi vierihoito ja ihokontakti ovat monilla menneet sekaisin.
”Me pyrimme täällä kaikin käytettävissä olevien keinoin edistämään vauvan ja äidin välistä vuorovaikutusta ja sitä kautta rakentamaan pitkälle elämään kantavaa kiintymyssuhdetta”, Titta Lehto kertoo.
”Ihokontaktilla on myös myönteinen vaikutus äidin fyysiseen toipumiseen.”
Lehto myös sanoo, että vaikka vauvat eivät tietenkään ole sairaalan omaisuutta, on sairaalalla vastuu sekä äidistä että vauvasta.
”Jos jotakin tapahtuu, meiltä kysytään miten on toimittu ja ohjattu.”
Lapin keskussairaalan synnytysosastolla ei ole vauvamyönteinen sairaala -sertifikaattia, mutta siellä on toimittu sen käytäntöjen mukaisesti vuodesta 2012 lähtien. Vauvamyönteisyys toteutuu vierihoidon, imetyksen edistämisen ja ihokontaktin kautta.
Vierihoito tarkoittaa käytännössä sitä, että äiti, ja toinen vanhempi paikalla ollessaan, hoitavat vauvaa sairaalassa ympäri vuorokauden.
”Vauva myös nukkuu äidin kanssa, mutta omassa sängyssään äidin sängyn vieressä. Näin vauva voi nukkua turvallisesti, mutta äiti on vierellä ja herää imettämään, kun vauva osoittaa olevansa nälkäinen”, kätilö Veera Huovinen selvittää.
Vähintään 1–2 tuntia kestävään ihokontaktiin vauva ja äiti pääsevät heti synnytyksen jälkeen.
Ihokontakti on otettu hiljattain käyttöön myös keisarinleikkauksissa: vauva saa olla äidin ihoa vasten heti synnyttyään, kun leikkaus on vielä kesken. Vauva jatkaa ihokontaktissa myös heräämöön, eikä isän kanssa osastolle, kuten aikaisemmin on tehty.
”Molemmissa tapauksissa otetaan tietysti huomioon äidin ja vauvan vointi. Jos esimerkiksi äiti ei voi ottaa vauvaa iholle, sen tekee toinen vanhempi.”
Ihokontaktiin kannustetaan ja sitä suositellaan tehtävän mahdollisimman paljon, vähintään tunnin kerrallaan.
”Vauva voi olla aina ihokontaktissa vanhemman ollessa hereillä”, Huovinen kertoo.
Sairaalassa kannustetaan ja ohjataan täysimetykseen. Ensi-imetykseen pyritään tunnin sisällä syntymästä.
”Vauvaa imetetään aina hänen sitä halutessaan, vähintään 8–12 kertaa vuorokaudessa, ja vauva saa olla rinnalla jopa useita tunteja kerrallaan. Lisämaitoa annetaan vain lääketieteellisin perustein”, Titta Lehto sanoo.
Imetykseen liittyen synnytysosastolla pyritään myös tutittomuus-käytäntöön. Vauva haluaa luontaisesti imeä ja rinta tarvitsee imemistä, jotta maito alkaa nousta.
”Tutittomuutta suositellaan ensimmäisen parin viikon ajalle. Kun imetys alkaa sujua, tutin käyttöä jopa suositellaan, sillä sen on todettu ehkäisevän kätkytkuolemia ja onhan se myös suuri apu monessa tilanteessa”, Lehto toteaa.
Kun vauva ja äiti ovat päässeet sairaalasta kotiin, voi perhe toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Silloin voidaan esimerkiksi nukkua perhepedissä.
”Jos haluaa nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä, vauvalle olisi hyvä saada eräänlainen suojaava pesä ympärille. Sellaisia on ihan myytävänäkin”, ylilääkäri Katja Hämeenoja sanoo.
Vauvamyönteisyys LKS:n Naistenklinikalla
Vierihoito: Vauva ja vanhempi ovat mahdollisimman paljon yhdessä, vanhemmat hoitavat vauvaa mahdollisimman paljon itse ympäri vuorokauden, vauvaa imetetään ja se nukkuu osastolla äidin vieressä omassa sängyssään.
Ihokontakti: Vauva on paljas iho hereillä olevan vanhempansa ihoa vasten heti syntymästään lähtien mahdollisimman paljon ja vähintään tunnin kerrallaan.
Imetys: Vauvaa imetetään aina hänen sitä halutessaan, vähintään 8–12 kertaa vuorokaudessa, ja vauva saa olla rinnalla jopa useita tunteja kerrallaan. Lisämaitoa annetaan vain lääketieteellisin perustein. Ensi-imetys tunnin sisällä syntymästä.
Imetyksen tuki -yhdistyksen nettisivuilta löytyy tietoa muun muassa perhepedissä nukkumisesta. Sivustolla kerrotaan, että perhepeti on hyvä keino helpottaa yöllisiä imetyksiä, lisätä vauvan turvallisuuden tunnetta ja parantaa äidin unta, jos se tuntuu perheestä hyvältä ratkaisulta.
Aiemmin on ajateltu, että vauvan vieressä nukkumisen riskinä on äidin kierähtäminen unissaan vauvan päälle. Nykypäivän tutkimustiedon mukaan perhepeti on turvallinen paikka nukkua ja imetyksen kannalta hyödyllistä, jos seuraavat asiat ovat kunnossa:
1. Äiti imettää. Imettävä äiti suojaa vaistomaisesti vauvaa, joka nukkuu äidin vartalon vieressä ”imetysetäisyydellä”.
2. Päihteettömyys. Vauvan kanssa nukkuva ei tupakoi, käytä alkoholia, huumeita tai väsyttäviä lääkkeitä.
3. Turvallinen sänky. Sänky on riittävän kova, yhtenäinen patja alustana, ei rakoja joihin vauva voi kierähtää, ei irtonaisia tyynyjä tai peittoja, joiden alle vauva voi hautautua, ei lemmikkejä tai sisaruksia samaan sänkyyn.
4. Hyvä asento. Vauvan nukkuma-asento selällään, vauvan raajojen liikkumista ei saa rajoittaa esimerkiksi kapaloimalla.
5. Sopiva lämpötila. Viileä huonelämpötila sekä kevyt vaatetus vauvalle.
Jos vauva on keskonen tai syntynyt pienipainoisena, perhepedissä nukkumista ei suositella ensimmäisinä kuukausina.
