Mainos

Syksy

-

Kävelen työpaikkaa kohti hautausmaan läpi ja siitä kadulle. Lunta tuiskuttaa jo syyskuussa. Ihmiset harppovat sohjossa kaulukset ylhäällä ja huput päässä tuulelta ja sateelta suojautuen kohti askareitaan.

Onneksi lehdet näyttävät pysyvän puissa kovasta tuulesta välittämättä.

Tuttu tervehtii ja pysäyttää kiirehtimisen keskellä. Syksyn hiljaisuuden ja hämärän keskellä läheisen arka kysymys: kuuluuko armo vielä minulle?

Puiden kauneus, ruskan värjäämät lehdet.

Auringonvalon pilkahdus pilviverhon välistä, välkähdys kastepisarassa. Käsi koskettaa toisen olkapäätä, ”ole hyvässä turvassa, kaikki synnit on anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja veressä”.

Se vavahduttaa ja järisyttää maata. Se on suurempaa kuin vuodenaikojen vaihtelu, kaikkea muutakin suurempaa: Jumalan armo meitä ihmisiä kohtaan.

Se on siellä missä on murtuneita, heikkoja ja pieniä, epäileviä ja syntisiä.

On lähellä siellä, missä on epätoivoa  ja hätää. Antaa vastauksen sellaiselle, joka pohtii kaiken merkityksettömyyttä. Kutsuu luokseen, lohduttaa ja kantaa. Vie perille.

”Armo kuuluu sulle juuri,

sulle, raukka kurjinkin,

vaikka rintaas tuska suuri

kalvaa liekein polttavin.

Kaikkein synnit Jeesus kantoi,

kaikkein tähden itsens antoi

ristiin, kärsimyksihin.”

Virsi 80


Oscar Toivanen

seurakuntapastori

Tornion seurakunta