Vielä arveluttavammaksi ajatus muuttuu, jos lähtökohtana on julkaista näyttäviä uusintapainoksia Haikaran ja Apollon kaltaisten unohdettujen suomalaisyhtyeiden LP-levyistä tai vinyylipakkauksia Finnforestin ja Taivaanvuohen tapaisten marginaalikokoonpanojen muinaisista radiosessioista - puhumattakaan Karanteenin, Ypö-5:n ja muiden menneen maailman punkkareiden vinyylisingleistä tai tuhometallilla raskautettujen kuolemankauppiaiden uustuotannosta.