Lihaa, maitoa, juustoa, jauhoja, valmisruokia – ja tietysti leipää.
– Ruoka-apuna jaellaan suurin piirtein kaikkea mitä kaupasta löytyy. Esimerkiksi banaaneja tulee aika paljon, mutta munia ja voita ei riitä aina kaikille, kertoo Marja-Riitta Pekkala.
Pekkala ja muut vapaaehtoiset järjestelivät maanantaiaamuna kauppojen hävikkiruokaa avun tarvitsijoille jaettavaksi. Noin sata ruoka-avun tarvitsijaa saa Kemissä joka viikko ruoka-apua.
Yhteensä avun piirissä on jopa tuhatkunta kemiläistä ja keminmaalaista. Ruuan jakelu on organisoitu tarkasti. Avun tarvitsijoiden tulee ilmoittautua etukäteen ruoka-apupuhelimeen.
Apu on tarkoitettu vähävaraisille, mutta hakijoiden elämäntilanteesta ei kysellä.
– Jos ihminen tuntee tarvitsevansa apua, sitä annetaan. Lapsiperhe voi hakea ruoka-apua kolmen viikon välein, yksin asuvat aikuiset ja pariskunnat 4–6 viikon välein, kertoo SPR:n koordinaattori Helena Lahdenperä.
Jotkut pyrkivät hakemaan ilmaista ruokaa tiheämminkin. Lahdenperä kertoo, että joitakin hakijoita täytyy hieman toppuutella, mutta syvästi syrjäytyneille annetaan pienempi eväspussi mukaan vaikka perättäisinäkin viikkoina.
Ruoka-avun ovat organisoineet yhteistyössä SPR, MLL:n Kemin yhdistys, Kemin seurakunta, Kemin helluntaiseurakunta, Meriva sekä Kemin kaupunki. Huikkasipa maanantaina joku takahuoneesta omaksi taustaryhmäkseen vapaa-ajattelijatkin.
Nykyinen järjestely rakennettiin puolenkymmentä vuotta sitten ja sen avulla kemiläisten ja keminmaalaisten ruoka-apu on saatu vakiinnutettua.
– Saamme kaupoista tarpeeksi ruokaa, Lahdenperä sanoo.
Samaan aikaan, kun vapaaehtoiset valmistautuivat ruoka-avun jakeluun, Kemin Kulttuurikeskuksessa käynnistyi SPR:n Ruokaa ja osallisuutta -seminaari, jossa pohdittiin, miten ruoka-apua tulisi kehittää, ja mitä sen saajat ajattelevat omasta tilanteestaan.
SPR:n kautta on saanut tänä vuonna ruoka-apua noin 15 000 suomalaista. Järjestö pitää huolestuttavana, että apua tarvitsee niin moni. SPR:n terveyden ja hyvinvoinnin yksikön päällikkö Maria Viljanen arvioi, että ruoka-apua tarvitaan myös jatkossa perusturvan alhaisen tason vuoksi.
Kemissä puhuneen köyhyystutkija Maria Ohisalon (vihr.) mukaan ruoka-avun saajien todellista määrää ei tiedetä, koska avun tarjoajia on paljon, eikä aiheesta kerätä systemaattisesti tietoa. Ohisalon mielestä aiheesta olisi hyvä saada kerättyä tietoa, koska se auttaisi puuttumaan ruoka-avun tarpeen taustalla vaikuttaviin syihin.
Ohisalon mukaan pelkkä perusturvan tason nosto ei poista ruoka-avun tarvetta, koska sen taustalla on monimutkaisempia ongelmia, jotka liittyvät myös avun tarvitsijoiden fyysiseen ja henkiseen terveyteen ja toimintakykyyn, sekä näiden ihmissuhteisiin ja elämänhallintaan.
– Ruoka-avun kylkeen tarvitaan siksi muita palveluita, Ohisalo sanoi.
Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (sin.) mielestä järjestöjen ruoka-apu on tarpeen, koska se paikkaa hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen aukkoja. Mattila kuvaili järjestöjen työtä inhimilliseksi ja lämpimäksi.
– Siellä päästään katsomaan ihmistä silmiin. Niin tiheä turvaverkkomme ei ole, etteikö joku aina putoaisi läpi, se on syytä tunnustaa. Olen aika varma, että tuleva eduskunta ja hallitus aloittavat sosiaaliturvan uudistuksen, tai ainakin sen valmistelun.
Velkakurimus kesti vuosikymmenen
Kemiläinen Eeva-Liisa Peltonen kertoi SPR:n seminaarissa oman tarinansa siitä, miten tavallisen työssä käyvän nuoren elämä voi luisua kujanjuoksuksi.
– Omalla kohdallani taustalla oli sairastuminen, joka vei työt. Pyöritin luottokorttirinkiä, koska ajattelin palaavani töihin ja saavani velat hoidettua sen jälkeen nopeasti, Peltonen kertoo.
Peltonen ei päässyt heti turvaverkkojen piiriin muun muassa avopuolisonsa tulojen vuoksi, vaikka pariskunnan molemmilla osapuolilla oli alusta asti ollut omat taloudet.
– Minulta meni kaikki. Itkin, kun moottoripyöräni vietiin pihalta. Suurin suruni oli kuitenkin ihmisyyden menettäminen: se tunne, etten ole yhtään mitään, Peltonen kuvaili.
Peltosen pelastukseksi koitui lopulta hänen saamansa sosiaalinen luotto ja velkaneuvojan puuttuminen peliin. Velkaneuvoja määräsi, ettei Peltonen enää maksa laskuja, vaan antaa niiden mennä ulosottoon.
Oravanpyörä alkoi pysähtyä, mutta kaikkineen velkakurimus kesti vuosikymmenen verran.
Velkaneuvojille on nykyään pitkät jonot. Peltosen mielestä niitä olisi syytä lyhentää ripeästi.
Osa on avun varassa vuosia
SPR on teettänyt tänä syksynä lappilaisissa ruuanjakopisteissään kyselyn, jolla kartoitettiin avunsaajien näkemyksiä. Sen tulokset julkistettiin maanantaina Kemissä.
Kyselyn tulosten perusteella ruoka-avun asiakkaat ovat kirjava joukko tavallisia ihmisiä, joiden talous on syystä tai toisesta äärimmäisen tiukalla, eivätkä rahat riitä ruokaan.
Avunsaajien ikä ja elämäntilanteet vaihtelevat, mutta kyselyn mukaan vaikeaa taloustilannetta selittävät yleisimmin velkaongelmat ja pitkäaikaissairaudet.
SPR:n Lapin piirin järjestökoordinaattori Veli-Matti Ahtiainen pitääkin ruoka-apua tärkeänä, koska se antaa avun saajille mahdollisuuden sijoittaa vähiä varojaan muun muassa lääkkeisiin.
Suurin osa SPR:n kyselyyn vastanneista haki ruoka-apua kuukausittain. Osa oli ollut avun piirissä jo vuosia.
Vajaat 90 prosenttia kyselyyn vastanneista koki ruoka-avun välttämättömäksi oman pärjäämisensä kannalta. Yli puolet vastanneista koki tarvitsevansa apua enemmän kuin sitä oli omalla paikkakunnalla saatavilla.