– Hullu ei huomaa ja viisas ei sano, toteaa Elvi Lahti ja osoittaa hardanger-kirjontatyössä olevia pieniä tipluja. Yksittäisten neulanpistojen virheet ovat niin pieniä, ettei kukaan niitä huomaisi, mutta tekijälleen ne ovat ilmiselviä.
87-vuotias Lahti on tehnyt perinteikkäitä hardanger-kirjontatöitä yli neljäkymmentä vuotta. Siinä ajassa niitä on ehtinyt kertyä satoja.
– Olen monesti miettinyt, mistä kummasta tämä vimma on tullut. Tunteja en ole laskenut, mutta monet itkut ovat jääneet käsitöiden avulla itkemättä.
Elvi Lahti on tehnyt käsitöitä koko elämänsä. Jo lapsena hän ompeli vaatteita sekä omille että naapureiden lasten nukeille.
– Äitini hermostui, kun leikkelin kankaista pieniä tilkkuja. Silloin oli sota-aika, ja kankaille olisi ollut parempaakin käyttöä, Lahti nauraa.
Nuorena Lahti ansaitsi itselleen taskurahaa myymällä käsitöitä. Hänen veljensä työskenteli uittomiesten asuinmajalla siivoojana ja löysi toisinaan lattioilla lojuvia yksinäisiä sukkia tai lapasia.
– Hän toi niitä minulle, ja minä pesin ne, purin ne langoiksi ja tein niistä raanuja, Lahti kertoo.
17-vuotiaana Lahti huomasi kotinsa navetassa kangaspuut ja alkoi opetella, miten niiden avulla tehdään kaksipuolisia täkänöitä.
– Minä sähläsin puiden kanssa, enkä millään meinannut osata lähteä tekemään täkänää. Järki siinä meinasi mennä, mutta sain lopulta työn valmiiksi. Tyttärenpoikani halusi tuon täkänän myöhemmin itselleen, mutta en meinannut antaa sitä, kun siinä oli niin paljon virheitä.
Käsitöiden tekeminen väistyi, kun Elvi Lahti alkoi aikuisiällä työskennellä maatalon emäntänä aviomiehensä kanssa parin yhteisellä maatilalla Tennilässä. Neljäkymmentävuotiaana Lahdella todettiin sydämenlaajentuma, ja hänen oli jäätävä päivätöistä sairaseläkkeelle.
– Ensin revin lääkärinpaperit, mutta vuoden päästä minulle sanottiin, että jos et lopeta töitä, niin henki lähtee. Minua huoletti eläkkeelle jääminen, koska maatalouseläke oli todella pieni, Lahti muistelee.
Kun tyhjää aikaa alkoi yhtäkkiä tulla lisää, Lahti innostui uudestaan lapsuuden harrastuksestaan käsitöiden parissa. Lahden lapset hankkivat äidilleen ajankuluksi lankoja, joilla hän alkoi neuloa hardanger-töitä.
– Olisin itkenyt kaiket päivät, jos minulla ei olisi ollut mitään tekemistä. Oli kauheaa katsoa vierestä, kun mieheni joutui tekemään kahden ihmisen työt yksin.
Hardanger-kirjonta on perinteinen kirjontamuoto, jossa tiiviille kankaalle kirjotaan geometrisia pistoskuvioita. Pistoksien yhteydessä kankaaseen tehdään usein myös koristeellisia reikiä, ja töiden lopputulos on pitsimäinen.
Lahden tekemät hardanger-kudonnat ovat päätyneet verhoiksi, kaitaliinoiksi ja pöytätableteiksi. Yhden reiän tekemiseen menee nelisenkymmentä pistosta.
– Jokaiseen työhön olen oman henkisen lahjani antanut. Minulla on ollut aina kauhea vimma saada työ valmiiksi, että olen päässyt ihailemaan jälkeä. En tiedä, tekeekö se minusta sitten itserakkaan, Lahti nauraa.
Lahden tekemät hardanger-liinat ovat koristeellisia ja pikkutarkkoja. Hän keksii liinojen kuviot niitä kirjoessaan, eikä yksikään työ ole samanlainen.
– Jos joku löytää kaksi samanlaista kuviota, niin saa minulta 500 euroa.
Lahti alkoi myydä hardanger-töitään erilaisilla käsityömessuilla. Hänen kaukaisimmat asiakkaansa ovat olleet Helsingistä.
– Eräs helsinkiläinen nainen osti minulta kolmemetrisen hardanger-kappaverhon ja vei mukanaan. Sen jälkeen sain Helsingistä kolme työtilausta lisää. Eivät nämä ehkä muotia ole, mutta jotkut tykkäävät tällaisesta vanhan ajan tyylistä.
Tekstiilitöiden ohella Lahti alkoi tehdä myös puutöitä ja öljyvärimaalauksia. Hän nikkaroi haapapuusta kirnuja, ja öljyvärimaalauksiakin kertyi toistasataa kappaletta.
– Joku kerran kysyi, että sanopa jotain mitä et ole elämässäsi tehnyt. Minä vastasin, että kilpaa en ole hiihtänyt, Lahti nauraa.
Kunnianhimoinen käsityöharrastus ehti kestää yli neljäkymmentä vuotta, mutta päättyi äkisti, kun Lahden mies joutui sairaalahoitoon kolme vuotta sitten.
– Aloin käydä hänen luonaan päivittäin, hän tykkäsi laulaa minulle kansanlauluja. Eräänä iltana hän katsoi minua silmiin ja kiitti kaikista niistä vuosista, jotka olemme saaneet yhdessä viettää. Minusta tuntui, kuin hän olisi tehnyt lähtöä. Kolmen viikon päästä hän kuoli.
Lahden miehen kuolemasta on kulunut nyt kaksi vuotta. Sinä aikana Lahti ei ole tehnyt enää yhtään maalausta tai kirjontatyötä loppuun.
– Ehdimme olla naimisissa viikkoa vaille 60 vuotta. Tuntuu, kuin hän olisi vienyt kaiken mennessään.
Elvi Lahden huonontunut näkö ei enää salli tehdä pikkutarkkaa hardanger-kudontaa. Hän haluaa kuitenkin kertoa käsityöperinteistä seuraaville sukupolville ja on koonnut töistään kuvakirjan. Kirjaan on kerätty töitä viimeisten kolmenkymmenen vuoden varrelta.
– Käsitöitä ei vaalita enää samalla tavalla kuin ennen. Toivon, että joku löytäisi saman vimman katsomalla mallia omista töistäni, Lahti kertoo.
Tekstiilitöiden lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös Lahden tekemiä kirnuja sekä perinteinen penkkikarsta, jolla lampaanvilla ennen vanhaan käsiteltiin ennen kuin siitä tehtiin villaa.
– Haluan kertoa menneistä ajoista sellaisille, jotka eivät ymmärrä, millä olemme pelanneet entisinä aikoina. Olen vähän tämmöinen kansanperinteiden vaalija.
Elvi Lahti
87-vuotias eläkeläinen.
Syntynyt 7.6.1931 Luiron kylässä.
Asuu Rovaniemellä.
Työskennellyt maatalon emäntänä sekä luottamustehtävissä mm. Valiolla, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa sekä Eläkeliitossa.
Tehnyt hardanger-töitä yli 40 vuotta. Sen lisäksi tehnyt taidemaalauksia, posliinimaalauksia sekä puutöitä.
Perheeseen kuuluu 3 tyttöä, 9 lastenlasta ja 11 lastenlastenlasta.
Harrastaa palapelejä ja ulkoilua.