Lapsenkasvatuksen laiminlyönnit päätyivät joskus käräjille asti. Taivassalossa vuonna 1678 sattunut tapaus toi rangaistuksen sekä lapsille että vanhemmille.
Oikeudessa todettiin, että joukko 6–13-vuotiaita tyttöjä ja poikia oli innostunut leikkimään kissanristiäisiä. Kissa puettiin kastevaatteeseen, ristittiin Sofiaksi kristillisin menoin ja vietiin kylälle kulkueessa, kuten tapana oli. Kissa alkoi kapinoida ja syöksyi karkuun, jolloin lapset käärivät kastevaatteeseen halon.
Juoru lasten touhuista kiiri esivallan korviin ja päätyi käräjille. Tapaus oli periaatteessa hyvin vakava, sillä jumalanpilkasta voitiin tuomita kuolemaan. Oikeudessa ihmeteltiin, miksi aikuiset eivät puuttuneet asiaan ja miksi lapsijoukossa mukana ollut kappalaisen tytär ei noudattanut sääntöjä, jotka hänen olisi pitänyt tietää.
- Ensimmäisessä oikeuskäsittelyssä oltiin lähinnä hämmentyneitä. Todistusten keräämisen jälkeen todettiin, että mennään kotiin. Kuusivuotiasta ei tuonkaan ajan ymmärryksen mukaan voitu tuomita kuolemaan, kertoo historiantutkija Raisa Maria Toivo.
Ruotsin rikoslaissa ei tuolloin ollut ikärajoja lasten rikosvastuusta, joten juttuja arvioitiin tapauskohtaisesti. Lapselle voitiin tarjota esimerkiksi makeaa suupalaa ja rahaa. Jos lapsi otti rahaa vastaan, hänet todennäköisesti tulkittiin rikosvastuulliseksi.
Tässä tapauksessa ei syyntakeisuutta alettu selvittää. Hovioikeus kuitenkin sai pöydälleen tapauksen ja määräsi sen uudelleen tutkittavaksi, koska asiassa ei ollut saatu aikaan ratkaisua.
Lopputulos oli, että lapset määrättiin piiskattavaksi jonkun lautamiehen läsnä ollessa. Vanhemmat puolestaan lähetettiin kirkkoherralle neuvottavaksi. Kissalle ei käynyt kuinkaan, vaikka joskus myös eläimiä rangaistiin.
Toivon mukaan tarina kertoo esimerkiksi siitä, ettei vanhempien auktoriteetti aina riittänyt pitämään lapsia poissa pahanteosta ja että välillä viattomatkin leikit saattoivat johtaa vaikeuksiin – kuten lapsille voi käydä nykyäänkin.