Muutama aktiivinen television katselija saattoi bongata torniolaisia tuttuja joulukuun lopulla näytetyssä SuomiLove-jaksossa. Rekkamiehet-niminen kaveriporukka oli ilmoittanut yhden jäsenistään, Iikan, mukaan ohjelmaan.
Monia vastoinkäymisiä kokenut Iikka sai kuulla paikanpäällä hänelle itselleen hyvin merkityksellisen kappaleen, Lumi teki enkelin eteiseen, alkuperäisen esittäjän eli Hectorin tulkitsemana.
Keitä ovat nämä salaperäiset Rekkamiehet, jotka ottavat osaa tämän kaltaisiin tempauksiin tukeakseen hyvää ystäväänsä?
Noin viidentoista, jo nyt aikuisen miehen kokoaman kaveriporukan nimestä huolimatta heillä ei ole mitään tekemistä rekkojen kanssa. Eipä taida yksikään edes olla oikea rekkamies.
- Tuo nimi oli oikeastaan vaan joku heitto. Nuorina, kun tulimme täysi-ikäisiksi ja aloimme kierrellä kuppiloita, kuljimme yhteneväiset takit päällä. Aina välillä joku kyseli ja ihmetteli, että mikäs tämmöinen porukka on. Jostain se Rekkamiehet sitten tuli, kertoo Niko Nalli , joka toimii epävirallisesti ryhmän ”peejiinä” eli puheenjohtajana.
Porukan historia alkaa kuitenkin kauan ennen täysi-ikään tulemista. Alunperin miehet ovat tutustuneet toisiinsa urheilun parissa. He harrastivat aktiivisesti eri pallopelejä, mutta jääkiekko oli se, joka oli lähinnä kaikkien sydäntä.
Kiekkoa pelanneet muodostavat porukan ydinryhmän, mutta tiimiin on otettu avosylin vastaan myös kavereiden kavereita.
Rekkamiesten toiminta oli alkuvuosien aikana sitä perushommaa, mitä äijäporukat nyt yleensä tekee: saunotaan, nautitaan virvokkeita ja muistellaan vanhoja. Kuitenkin nyt, kun ikää on tullut ja moni on perheellinen, uudenlaiset arvot ovat nousseet pintaan.
- Vanhempana sitä vasta tajuaa, että miten paljon omat vanhemmat ja valmentajat ovat meidän vuoksemme tehneet. Meitä on kuljetettu treeneihin ja kisoihin ja maksettu varusteet. Haluaisimme antaa nyt jotain takaisin. Sen vuoksi olemme alkaneet suunnitella Pekka Nykänen Cupia, joka on suunnattu lapsille ja nuorille. Sponsoreitakin olemme jo saaneet mukaan, iloitsee Nalli.
Isosta porukasta vain enää murto-osa asuu Torniossa. Yhteydenpito on kuitenkin edelleen aktiivista ja kokoontumaan Rekkamiehet pyrkii edes kerran vuodessa, mielellään useamminkin.
Tapaamiset ajoitetaan monesti pikkujouluaikaan, jolloin etelässä asuvat tulevat joka tapauksessa viettämään joulua kotiseudulleen.
Ryhmässä toimii promoottori, joka on järjestelyvastuussa kokoontumisten suunnittelussa. Tapaamisiin pyritään järjestämään aina uudenlaista ohjelmaa – joskus jotain pientä, joskus vähän jotain suurempaa.
- Viimeksi kun vietimme Rekkamiesten juhlavuotta, ammuimme raketteja kaupungintalon kupeessa. Muutenkin yritämme keksiä aina jotain hauskaa, leikkimielistä kilpailua. Meidän kohtaamiset on sellaisia, joita jokainen porukan jäsen odottaa. Vaikkei oltaisi nähty puoleen vuoteen, niin juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, kertoo Nalli.
Mikä sitten saa ison porukan pysymään kasassa monen vuoden ja monen uuden elämänmuutoksen jälkeen?
- Olemme saaneet paljon ihmettelyä ja kiitosta nimenomaan vanhemmilta ihmisiltä siitä, että olemme edelleen tiivis kaveriporukka, kertoo Nalli, ja jatkaa
- Kai se on tuo yhteinen huumori, joka meitä pitää yhdessä. Lapsuudessa ja nuoruudessa saatoimme viettää viisi, kuusikin päivää viikossa yhdessä urheilun vuoksi. Kyllä siinä ehtii tietynlainen side muodostua, pohtii Nalli.