Hallituksen kiivaasti tavoittelema kilpailukykysopimus (kiky) varmistui lopullisesti tiistai-iltana, kun työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat vuoden väännön tuloksena syntyneen sopimuksen pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Käytännössä sopimukseen päästiin viime perjantaina, jolloin Metalliliiton valtuusto hyväksyi paperin ay-liitoista viimeisenä tiukan äänestyksen jälkeen.
Sopimuksen liittokattavuus on nyt noin 86,5 prosenttia. Jos luku jää tähän, hallitus alentaa ensi vuoden verotusta 415 miljoonalla eurolla. Jos luku ylittää 90:n rajan, kevennys on sata miljoonaa euroa isompi. Tämäkin on vielä mahdollista, sillä esimerkiksi apteekkiala ja finanssisektori neuvottelevat yhä sopimukseen osallistumisesta. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on antanut matti- ja liisamyöhäsille aikaa porkkanan nielemiseen elokuun puoliväliin asti.
Jos on luvassa täkyjä, tarjolla on myös terävästi pistäviä koukkuja. Kiky pitää palkat nykytasolla myös ensi vuonna, pidentää työvuotta 24 tunnilla, leikkaa julkisen puolen työntekijöiden lomarahoja kolmanneksella lähivuosina ja siirtää sosiaaliturvamaksut työnantajilta työntekijöille.
Hallitus uskoo, että kiky parantaa yritysten kilpailukykyä ja sitä kautta työllisyyttä, jonka seurauksena julkiset menot vähenevät ja verotulot kasvavat.
Hallitus on kertonut tavoittelevansa 110 000 uutta työpaikkaa ja työllisyysasteen nostamista 72 prosenttiin. Vielä toistaiseksi niistä on oltu kaukana, sillä pitkäaikaistyöttömien ja lomautettujen määrä on jopa kasvanut.
Jotkut ovat jo näkevinään kikyn parantavia vaikutuksia. Danske Bank arvioi uudessa suhdannekatsauksessaan Suomen bruttokansantuotteen nousevan tänä vuonna 1,2 ja ensi vuonna 1,3 prosenttia, kun vielä alkuvuodesta ennuste oli puoli prosenttiyksikköä huonompi. Tosin tämä ei johdu välttämättä kikystä, vaan odotettua ripeämmästä talouskasvusta, missä siinäkään ei ole vielä aihetta isoihin hurraa-huutoihin, mutta kylläkin lievään optimismiin.
Kiky-teatterin roolitusten mukaisesti työnantajapuoli on moittinut sopimusta riittämättömäksi. Ay-pomot ovat puolestaan siunailleet sopimisen vaikeutta ja korostaneet omaa uhrautumistaan muistuttaen samalla hallitusta ja yrityksiä siitä, että pallo on nyt niillä eli auta armias, ellei investointeja ja työpaikkoja ala tämän jälkeen syntyä.
Se, mitä sopimuksella saatiin oikeasti aikaan, selviää vasta vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Kävi niin tai näin, hallitusta ei voi moittia tässä asiassa ainakaan yrittämisen puutteesta.