Suomen ympäristö on köyhtynyt kovasti itsenäisyyden satavuotisen taipaleen aikana, harmittelee ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, Helsingin yliopistosta.
Professorin mukaan Suomessa on kunnostauduttu erityisesti monipuolisen metsäluonnon ja soiden tuhoamisessa.
Suomen alkuperäisestä maa-alasta noin kolmannes on ollut suota, josta yli puolet on kuivatettu ja ojitettu muun muassa viljelyllisistä ja metsätaloudellisista syistä.
– Suoluonnon hävittäminen 1960–1970-luvuilla on ollut lähes vertaansa vailla maailman mittakaavassa.
Korholan mukaan metsät ovat kärsineet soitakin enemmän. Tiettyjen puulajien suosiminen taloudellisista syistä on rokottanut metsien lajistoa ja monimuotoisuutta.
– Vanhojen metsien osuus on radikaalisti vähentynyt, ja niitä on enää pieninä laikkuina siellä täällä.
Sen sijaan vesistöjen tilanne on jopa parantunut, sillä happopäästöjä on saatu kuriin eikä raskasmetalleja päädy ympäristöön entiseen tapaan.
– Itämeren elpyminen kestää vielä kauan, koska rehevöityminen on edennyt pitkälle.
Suurikokoiset lajit voittajia
Vaikka ympäristön monimuotoisuus yleisesti on kärsinyt, joidenkin Suomessa tavattavien eläinlajien määrät ovat runsastuneet.
Luonnontieteellinen keskusmuseon akatemiatutkijan Aleksi Lehikoisen mukaan esimerkiksi isojen nisäkäs- ja lintulajien kuten karhun, suden, hirven, laulujoutsenen ja kurjen kannat ovat vahvistuneet.
Hän muistuttaa, että vielä noin sata vuotta sitten hirvi oli lähellä kuolla sukupuuttoon.
Myös joidenkin saaristossa tavattavien lintujen määrä on moninkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. Metsästyksen sääntely saaristossa sekä talvien leudontuminen ovat tarjonneet eläimille uutta elintilaa ja rauhaa.
– Esimerkiksi tukkasotkia talvehti 1980-luvulla korkeintaan satoja, kun niitä on nyt kymmeniätuhansia.
Merikotkan ja muuttohaukan kannat ovat puolestaan elpyneet suojelun ja ympäristömyrkkyjen vähenemisen tuloksena. Lisääntynyt talviruokintainto on puolestaan kasvattanut muun muassa viherpeippojen ja sinitiaisten kantoja.
Toisaalta metsäkanalintujen kuten metson ja teeren kannat ovat romahtaneet metsien yksipuolistumisen takia.
Maaseudulla pienistä tiloista on siirrytty teollisempaan viljelyyn ja suuriin karjatiloihin. Maanviljelystä välillisesti hyötyneiden eläinlajien kannat ovat kärsineet.
– Monet vanhemmat ihmiset muistavat lapsuudestaan puhelinlangoilla istuneet satapäiset pääskyparvet.
Arktinen alue kärsii eniten
Professori Atte Korholan mukaan itsenäisyyden aikana vuoden keskilämpötila on noussut reilun asteen, mikä on enemmän kuin maapallolla keskimäärin.
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät voimakkaimmin pohjoisilla alueilla.
Esimerkiksi alkutalvet ovat lämmenneet voimakkaasti, mutta kesät melko vähän.
Eteläisessä Suomessa lumimäärät ovat jopa puolittuneet, ja lumipeiteaika on kutistunut noin kuukaudella. Järvien ja jokien jääpeiteaika on lyhentynyt kahdella–kolmella viikolla.
Lehtien puhkeaminen on aikaistunut koko maassa parilla viikolla. Korkeiden keskilämpötilojen todennäköisyys on kasvanut, ja sääilmiöiden ääripäät ovat yleistyneet.
Ilmasto
Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut Suomen luontoon ja eläimiin. Useat lajit ovat siirtyneet pohjoisemmaksi, ja uusia lajeja on saapunut etelästä.
Esimerkiksi harmaahaikara on asettunut vakinaiseksi lajiksi. Rusakko, peura ja villisika ovat hyötyneet, kun Etelä-Suomen talvet ovat muuttuneet vähälumisimmiksi.
Toisille eläimille vähälumiset talvet ovat vaarallisia. Esimerkiksi saimaannorpan ja itämerennorpan pesintä on jo vaikeutunut jäiden käydessä vähiin keväisin.
Leudot talvet häiritsevät myös talviunta nukkuvia tai horrostavia lajeja kuten karhua. Talvien lämpeneminen lisää myös tuholaisten sekä kasvi- ja sienitautien esiintymistä.
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ruokkivat toinen toistaan.
Useimmat elinympäristöt eivät ehdi sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Sopeutumista hankaloittaa se, että ihminen on vähentänyt ja heikentänyt 舡ilmastopakolaisille舡 sopivia elinympäristöjä.