On sunnuntai 19. helmikuuta, ampumahiihdon MM-kisojen viimeinen päivä. Mari Laukkanen makaa osteopaatin hoitopöydällä Itävallassa ja miettii tulevaa torstaita. Hän on päätöksensä tehnyt.
Vaikka normaalimatka toi uran parhaan sijoituksen, MM-huipennus jää väliin. Yhteislähdön sijaan nainen suuntaa ajatuksensa Lahden sprinttiin.
Laukkanen elää oman aikataulunsa mukaan. Hän näkee vasta jälkikäteen Kaisa Mäkäräisen mahtavan kirin pronssimitalille.
Keskiviikkona Lahdessa Laukkanen katsoo vain eteenpäin. Torstaina hän haluaa tehdä huippusuorituksen, joka toisi vähintään välieräpaikan maailman nopeimpien hiihtäjien joukossa.
- Täällä pidän huolen, ettei kisani kaadu viimeiseen hevosenkenkään, Laukkanen pohjustaa.
Vapaan taitaja on kisannut yhdeksän maailmancupin sprinttiä ja yhdet olympiakisat, eikä matka ole kertaakaan katkennut aika-ajoon. Sotshissa jopa jymypaukku oli lähellä. Laukkanen taipui puolivälierässään pari kymmenystä Slovenian Vesna Fabjanille , joka eteni paremman venytyksen ansiosta jatkoon.
Lopulta Fabjanin kaulaan pujotettiin palkintojenjaossa olympiapronssi.
Juttu jatkuu kuvan alla.
MM-kisoissa Laukkanen on ensimmäisen kerran. Hänen nopeus- ja kestävyysominaisuutensa riittävät. Maajoukkuevalmentaja Olli Ohtonen toivoo, ettei vähäinen kokemus sprintin erähiihdoista tuhoa mahdollisuuksia.
- Marin taktinen osaaminen ei mitenkään voi olla samaa luokkaa kuin niillä, jotka hiihtävät viikottain sprinttejä, Ohtonen sanoo.
Siksi Laukkanenkin puhui hevosenkengästä. Sprintissä pitää olla rohkea, mutta ei uhkarohkea. Viileyttäkin kaivataan, mutta jäätyä ei saa.
Urheilija myöntää pohtineensa, olisiko sileän hiihto tarjonnut paremman väylän menestykseen kuin ampumahiihto.
- Koko ajan minusta on tuntunut, että en ole saanut kaikkea osaamistani irti. Pystyn vieläkin parempaan kuin normaalikisan neljäs sija näytti, Laukkanen kertoo.
Suomeen nainen saapui maanantaina. Viimeiset päivät hän on yrittänyt karistaa ampumahiihdon aiheuttaman stressin ja rasituksen kropastaan ja päästään. Torstaina on tuloksenteon aika.