Hallituksen valmistelema maakunta- ja sote-uudistus saa asiantuntijoilta ankaraa kritiikkiä. Jotkut ihmettelevät, mikä ihmeen kiire hallituksella on uudistuksen kanssa. Poltetaan tupakat ja tuumaillaan.
Terveydenhoito toimii Suomessa nyt kansainvälisten vertailujen perusteella kohtalaisen hyvin. Se on myös verrattain kustannustehokasta. Iso ongelma tulee siitä, että väestö ikääntyy ja kustannukset kasvavat hurjaa vauhtia. Samaan aikaan valtion velkakin kasvaa, joten muutoksia on pakko tehdä ennen kuin korttitalo romahtaa.
Ongelma on ollut pitkään poliitikkojen tiedossa, mutta muutosta ei ole saatu aikaan. Edellisen hallituksen uudistus päätyi katastrofiin.
Aloittaessaan työtään hallituspuolueet sopivat kompromissista, jonka pohjalta yritetään. Keskusta halusi luoda tässä yhteydessä maakuntahallinnon, kokoomus pani hinnaksi sen, että valinnanvapautta sote-palveluissa lisätään.
Molempien tavoitteet ovat keskeisiä puolueiden ideologian näkökulmasta. Nyt vartioidaan, ettei ote lipsu.
Asiantuntijoiden kritiikin kohteena on viime päivinä ollut kokoomuksen ajama valinnanvapausmalli. Professorien mielestä monet tärkeät yksityiskohdat ovat yhä auki ja valinnanvapausmalli voi tehdä jopa mahdottomaksi palvelujen integroimisen.
Sisäministeri Paula Risikko (kok.) on myötäillyt asiantuntijoiden arviota. Valinnanvapauslakia pitää Risikonkin mielestä muuttaa.
Kokoomusjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo täsmensi kokoomuksen kannan torstaina. Orpon mukaan esitystä voidaan korjata, mutta ei perua. Sotea ei tule ilman valinnanvapautta eikä maakuntahallintoa ilman sotea (Verkkouutiset 2.3.).
Orpon viesti on selkeä. Valinnanvapaus on kokoomukselle ideologinen kysymys, mutta niin on monelle kriitikolle yksityisen sektorin vastustaminenkin.
Kriitikot varoittavat myös eriarvoisuuden kasvusta. Sitä pitää välttää, mutta samalla ei kannata ummistaa silmiä siltä, että nykyinenkin järjestelmä on eriarvoinen. Työssäkäyvien palvelut pelaavat, muilla on vaikeampaa.
Savukoskelaisen ja helsinkiläisen palvelut eivät ole koskaan samanlaiset. Ongelmista ainakin osa voidaan ratkaista, mutta uudestaan valmistelua ei voi aloittaa. Se ei olisi ainoastaan hallituksen tappio. Se veisi uskottavuuden koko poliittiselta päätöksenteolta.