Suomen hallituksen sote- ja maakuntauudistus on sekava kokonaisuus, joka on syntynyt poliittisen kähminnän tuloksena. Pääministerin markkinoima uusi poliittinen kulttuuri on paljastunut mitä räikeimmäksi ”hyvä veli” politiikaksi, jossa kansallisvarallisuus ja pohjoismainen hyvinvointivaltio on surutta uhrattu kansainvälisen pääoman alttarille.

Kuppikuntainen politiikka on johtanut tilanteeseen, jossa sote-uudistuksen peruslähtökohdat: kustannusten hallinta, täydellinen integraatio, palvelujen saatavuus ja terveyserojen kaventuminen on laitettu romukoppaan ja uudistusta tehdään pelkän poliittisen vallanhalun ja ideologisen uusliberalistisen talouspolitiikan ehdoilla.