Kolmatta vaalikautta valmisteltava sosiaali- ja terveysuudistus saattaa hyvinkin edetä aikataulussa, vaikka isoja asioita on yhä auki. Hallituspuolueet yrittävät saada sote-lait valmiiksi tämän kuun aikana.
Uudistuksen etenemisen kannalta hyvänä merkkinä voi pitää sitä, että hallitus onnistui sopimaan useammista neuvotteluita hiertäneistä kiistoista. Näin puolueet linjasivat tiistaina päättyneissä neuvotteluissaan:
1. Maakunnat samalle viivalle
Asiantuntijat ovat arvostelleet suunnitelmaa, jonka mukaan vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta annetaan 18 alueelle. Myös kokoomuksesta on voimakkaasti kyseenalaistettu, pystyvätkö kaikkein pienimmät maakunnat vastaamaan alueensa palveluista.
Nyt tehtyjen linjausten mukaan hallitus pitää kiinni 18 maakunnasta. Lisäksi synnytetään viisi yhteistyöaluetta, jotka perustetaan nykyisten erityisvastuualueiden pohjalle.
Hallitus perääntyi aikeestaan velvoittaa vain kolme pienintä maakuntaa yhteistyöhön. Perustuslaki-miinan kiertämiseksi kaikki maakunnat tekevät yhteistyötä, eikä alueita aseteta keskenään eri asemaan.
Maakuntien rajat ja se, mihin maakuntaan kukin kunta kuuluu, on vielä päättämättä.
2. Maakuntavero kuopataan
Sosiaali- ja terveyspalveluista tulevaisuudessa vastaavat maakunnat saavat pääosan rahoituksestaan suoraan valtiolta.
Keskusta joutui taipumaan, kun hallitus linjasi, ettei maakuntaveroa valmistella tällä hallituskaudella. Sote-ministereiden mukaan erilaisista veromalleista jatketaan kuitenkin yhä selvitystyötä ja mahdollinen päätös jää tuleville hallituksille.
Keskusta on ajanut maakunnille verotusoikeutta, koska näin olisi vahvistettu alueiden itsehallintoa. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk.) mukaan on todella tärkeää, että maakunnat tulevat saamaan rahoituksensa valtiolta yhtenä könttänä eikä rahoja sidota tiettyjen menojen kattamiseen.
- (Valtion) ohjauksen pitää olla hyvin joustavaa muiden kuin sote-tehtävien osalta, jotta maakunnilla on aidosti käytettävissä itsehallinnollisuutta, Vehviläinen sanoi keskiviikkona tiedotustilaisuudessa.
Auki on vielä se, millä periaatteilla maakunnille rahaa ohjataan. Myös valtion ohjauskeinot, joilla voidaan pitää kustannuksia kurissa, vaativat vielä täsmentämistä.
3. Valinnanvapaus etenee
Vastaisuudessa suomalainen voi valita, hakeeko palvelunsa yksityiseltä, julkiselta vai kolmannen sektorin tuottajalta. Jo nyt on kuitenkin epäilty, riittääkö valinnanvaraa pientenkin paikkakuntien asukkaille.
Keskiviikkona julkistetun linjauksen mukaan valtioneuvosto varmistaa, että yksityinen ja kolmas sektori vastaavat tietystä vähimmäismäärästä sote-palveluita. Jos jossain maakunnassa ei ole tarpeeksi erilaisia tuottajia, maakunnan kanssa käydään neuvonpitoa.
Maakuntien pitää puolestaan yhtiöittää sote-palvelunsa, jos ne haluavat tuottaa palveluita itse.
Huhtikuun aikana valmisteltavaan sote-järjestämislakiin kirjoitetaan juridiset perusteet valinnanvapaudelle.
- Tullaan asettamaan tietyt tavoitetasot, millä tavalla monituottajamalli on mahdollista, alueiden erityispiirteet huomioiden, perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) kertoi.
"Enemmän huolestuttavia kysymyksiä kuin selventäviä vastauksia"
蜢
Kansalaisten julkisia palveluja aiotaan jatkossa järjestää kolmiportaisella mallilla. Uudet 18 maakuntaa ovat saamassa vastuulleen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja myös pelastustoimen.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sanoi keskiviikkona, että uudistuksessa kootaan hallintoa merkittävästi yhteen. Jo yksin sote-palvelujen järjestäjien määrä tippuu nykyisestä liki 200:sta 18:aan.
Maakunnat aiotaan koota viiteen yhteistyöalueeseen, jotka perustetaan nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta. Joka yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaala – Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa.
Hallitus linjasi, että pelastustoimen ja ensihoidon järjestäminen tulee yliopistollista sairaalaa ylläpitävän maakunnan tehtäväksi. Alueellisia pelastuslaitoksia on nyt 22. Kaikki maakunnat hoitavat pelastustoimeen kuuluvia tehtäviä ja rahoittavat järjestämistä.
Maakuntien tehtävänä olisi lisäksi muun muassa ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista sekä huolehtia ympäristöterveydenhuollosta ja elintarvikevalvonnasta.
Ely-keskukset ja TE-toimistot lakkautetaan, ja niiden palvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille.
Valtioneuvosto haluaa valvoa maakuntien tekemisiä erityisesti sote-asioissa. Se muun muassa vahtii, että sote-palvelutuotanto on kyllin monipuolista. Maakunnalta voidaan pyytää selvitystä, jos tuotantoa ei ole riittävän paljon annettu myös yksityisen ja kolmannen sektorin vastuulle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos saa sote-asioissa uuden asiantuntija- ja ohjausroolin.
Nykyisestä kuudesta aluehallintovirastosta aiotaan tehdä yksi valtakunnallinen virasto, joka ottaa hoitaakseen muun muassa ympäristöluvat ja luonnonsuojelun. Se toimisi alueellisissa yksiköissä tai toimipisteissä. Henkilöstöä ei siis keskitetä yhteen toimipisteeseen.
Kunnat vastaisivat jatkossakin lähipalveluista kuten kouluista, kirjastoista, kaavoituksesta ja vapaa-ajan palveluista.
Kuntien vastuulle on jäämässä myös työllisyyden hoito.