Toisen maailmansodan aikana arvostettiin sekä poromiehiä että poroja. Poromiesten hyvä fyysinen kunto sekä heidän tottumuksensa kulkea kesäisin soilla ja talvella kovissa pakkasissa ja lumessa olivat ominaisuuksia, joita sodan aikana tarvittiin. Poromiesten aloitteellisuutta ja kykyä suunnistaa tarvittiin partio- ja taistelutehtävissä.

Poroilla oli suuri merkitys hajallaan olevien yksikköjen talvisessa huollossa. Ajoporojen käyttö oli edullista tiettömissä erämaissa, jonne teiden raivaaminen moottoriajoneuvoille oli vaikeaa.