- Aiemmin ulkoilin luonnossa ja lenkkeilin mielelläni, mutta nykyään oleilen mieluummin kotona. Välttelen joitakin kauppoja ja julkisia tiloja, joissa häirintä on yleisintä.
Näin kertoi maahanmuuttajataustainen ihminen kokemastaan vihapuheesta oikeusministeriön teettämässä selvityksessä.
Vihapuhe saa uhrin tuntemaan olonsa turvattomaksi, ja se saa välttelemään julkisia tiloja kuten puistoja tai busseja. Eri vähemmistöryhmille kohdistettuun kyselyyn vastanneista yli puolet kertoi välttävänsä joitakin paikkoja vihapuheen ja häirinnän pelon vuoksi.
- Mies tulee huutamaan aivan viereen bussipysäkillä lastenraiskaajamuslimiksi ja rättipääksi, havainnollistaa uskonnolliseen vähemmistöryhmään kuuluva vastaaja.
Vihapuhetta tulee vastaan myös internetissä, etenkin sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla. Tyypillisesti se on sanallista loukkaamista, nimittelyä tai nöyryyttämistä. Niin ulkona kuin netissäkin tekijät ovat usein tuntemattomia.
Vihapuhe vaikuttaa myös uhrin psyykkiseen terveyteen. Vihapuhetta kokeneista yli puolet kertoi itsetunnon heikkenemisestä, ulkopuolisuuden tunteesta ja ahdistuksesta.
- Selvitys osoittaa, että vihapuhe on hyvin yleistä. Mutta se on loukkaavaa ja haavoittavaa, joten siihen pitää puuttua, sanoo Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.
Lähes 1 500 vastaajasta noin puolet oli kokenut vihapuhetta tai häirintää viimeisen vuoden aikana. Vain pieni osa heistä oli ilmoittanut siitä esimerkiksi poliisille. Selvityksen mukaan suurin syy tähän on se, että ei uskota, että asialle tehtäisiin tai voitaisiin tehdä mitään.
SPR:n Ei rasismille -hankkeen koordinaattori Janette Grönforsia ilmoitusten vähyys huolettaa. Hänen mielestään ei ole niin pientä tapausta, etteikö siitä voisi ilmoittaa johonkin, edes vähemmistöjen asioita hoitaville järjestöille.
- Julkisuudessa pitäisi myös uutisoida ennakkotapauksista, joissa kerrotaan, että ihmisten asiat ovat edenneet hyvin ja siitä on tullut tulos. Tämä antaisi esimerkkiä muillekin, Grönfors sanoo.
Myös Tarjamo pitää ilmoitusten vähyyttä surullisena. Kun teoilla ei ole seurauksia, hänen mukaansa se normalisoi vihapuhetta.
Moni taho on vastuussa vihapuheen kitkemisessä, selvityksessä todetaan. Vastuuta penätään poliitikoilta, joiden tulee selkeästi ja yhtenäisesti toimia rasismia vastaan. Organisaatioiden ja järjestöjen täytyy panostaa yhdenvertaisuuteen, ja medialla on tärkeä rooli valheellisten tietojen siipien katkaisemisessa. Kouluissa ja työpaikoilla vihapuheeseen vaaditaan nollatoleranssia, ja verkkopoliiseille toivotaan lisäresursseja verkkohäirinnän kitkemiseen.
Myös kansalaisten tulisi puuttua rohkeasti tilanteisiin, joissa ilmenee vihapuhetta ja häirintää. Grönforsin mukaan vihapuhetilanteessa voi rohkeasti mennä tukemaan syrjittyä, sillä hän tarvitsee jonkun turvakseen. Tarjamon mukaan sekin jo auttaa, että käy kysymässä syrjityltä, onko kaikki kunnossa ja osoittaa vihapuheen harjoittajalle, että muiden läsnäolijoiden mielestä tämän käytös ei ole soveliasta.
- Tukijan pitäisi olla myös rohkea ja sanoa vihapuheen harjoittajalle, että "sinä teet väärin, ilmoitan sinusta poliisille", Grönfors neuvoo.
Netissä vihapuheesta voi ilmoittaa nettipoliisille. Grönfors kokeilisi myös kovempia keinoja.
– Vihakirjoituksesta voi ottaa kuvankaappauksen ja tehdä rikosilmoituksen, hän sanoo.
Kohderyhmänä vähemmistöt
Oikeusministeriön teettämän selvityksen kohderyhmät olivat vammaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, romanit, saamelaiset, uskonnolliset vähemmistöryhmät sekä vieraskieliset, ulkomaan kansalaiset ja maahanmuuttajataustaiset.
Sähköiseen kyselyyn vastasi
kohderyhmään kuuluvaa. Lisäksi tehtiin kohderyhmä- ja asiantuntijahaastatteluita yhteensä 56.
Selvityksen teki Owal Group Oy, ja se toteutettiin kesä-joulukuussa 2015. Selvityksen tekoa ohjasi syrjinnän seurantaryhmä.
Selvityksessä ei oteta kantaa siihen, ovatko vastanneiden kokemukset rangaistavaa vihapuhetta.
Kyseessä on ensimmäinen vihapuhetta koskeva selvitys Suomessa. Selvitys on tarkoitus toteuttaa jatkossa joka neljäs vuosi.
Vammaisten kohdalla yhdeksi vihapuheen ja häirinnän tekijäryhmäksi nimettiin terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijät, ilmeni oikeusministeriön teettämästä raportista. Kyselyssä 51 ihmistä 151:stä kertoi kokeneensa vihapuhetta tai häirintää vammaisuuden perusteella. Heistä kolmasosa oli kokenut vihapuhetta tai häirintää terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijältä ja neljäsosa muulta palveluammatissa olevalta.
- Kuulostaa hyvin julmalta, mutta en voi sanoa, että se olisi mitenkään yllättävää, sanoo tiedottaja Sanni Purhonen vammaisjärjestö Kynnys ry:stä.
- Itsekin vammaisena henkilönä viranomaisten kanssa asioidessa tulee kohdattua vähättelyä, hän sanoo.
Purhosen mukaan vammaiset saavat kuulla muun muassa kommentteja siitä, miten paljon he maksavat yhteiskunnalle.
- Vammaiset nähdään kulueränä. Se on äärimmäisen loukkaavaa, Purhonen sanoo. Hän lisää, että tämäntyyppisten kommenttien lisääntyminen saattaa johtua myös taloudellisen tilanteen heikkenemisestä.
Purhonen uskoo, että vammaisilla on korkea kynnys valittaa vihapuheesta ja häirinnästä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ajatellaan, että instituutiota on vaikea voittaa.
- Kun vihapuhe on instituutiossa, se on verhotumpaa. Mutta ei vähemmän loukkaavaa, Purhonen sanoo.