Palokuntaharrastuksen suosion hiipuminen vuosituhannen alkupuolella herätti keskustelua siitä, saadaanko sopimuspalokuntiin riittävästi osaavaa väkeä. Alan järjestön mukaan palokunnat ovat kuitenkin heränneet yhteiskunnan muuttumiseen ja tehostaneet jäsenhankintaansa samalla, kun nuorison mielenkiinto toimintaa kohtaan on kasvanut monilla paikkakunnilla. Nyt vireillä on hanke, jossa hyväksi havaitut värväyskeinot monistetaan kaikkien sopimuspalokuntien käyttöön.
- Aallonpohja, jossa vain odoteltiin mitään tekemättä, on jo ohitettu. Nyt jäsenhankinnassa mennään taas mukavasti eteenpäin. Kyllä tähän toimintaan ihmiset ovat halukkaita osallistumaan, sanoo Suomen sopimuspalokuntien liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala .
Kujala kertoo kiertäneensä hiljattain esimerkiksi Lapissa, jossa pelastustoiminta on lähes täysin sopimuspalokuntien varassa.
- Kävin muun muassa Nuorgamin kylässä, jossa yhdeksän prosenttia asukkaista on paikallisen palokunnan hälytyskelpoisia jäseniä. Se kertoo siitä, että jotenkin kummasti niitä jäseniä kuitenkin saadaan.
Kujala painottaa, että vaikka monia sopimuspalokuntia pyörittävät VPK:t, sopimuspalokuntalaisen sitoutumisen pitää olla vahvempaa kuin pelkässä vapaaehtoisessa harrastuksessa. Koska VPK:t kuitenkin tarjoavat yleensä myös vapaaehtoista harrastustoimintaa kuten nuorisotoimintaa, käsitteet menevät Kujalan mukaan helposti julkisuudessa sekaisin.
Kujalan mukaan sopimuspalokuntalaisten osaaminen on ollut hyvällä tasolla jo pitkään.
- Emme voi laittaa hälytysajoneuvoihin ihmisiä, jotka eivät osaa toimia siellä onnettomuuspaikalla.
Palokuntajohtaja Petri Jaatinen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä (SPEK) vahvistaa, että päivittäinen yhteistyö pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien välillä on mutkatonta. Pelastustoimen tehtäväkirjon jatkuva laajentuminen tuottaa kuitenkin ongelmia.
- Niissä tehtävissä vaadittavaa laajapohjaista osaamista on varsin haasteellista ylläpitää ja kehittää oman päivätyön ohella, Jaatinen sanoo.
Jaatisen mukaan sopimuspalokunnissa ratkaisuna voisi olla henkilöstön erikoistuminen.
- Osa voisi erikoistua öljyntorjuntatehtäviin, osa myrskypuiden raivaamiseen ja osa maastopaloihin. Tähän astihan on ollut ajatus, että kaikki kykenevät kaikkeen.
SPEKin hiljattain tekemässä tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorten muutto pois harvaan asutuilta alueilta on vaikeuttanut palokuntien toimintaa.
- Meillä on yhteiskunnassa se yleinen haaste, että ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. Kyllähän tämä aiheuttaa haastetta myös palokuntiin, Kujala myöntää.
Myös rahoitus saattaa olla jatkossa tiukilla, kuten niin monella muullakin alalla. Vaikka pelastustoimeen ei ole suunnitteilla varsinaisia supistuksia, menokehitystä on Kujalan mukaan määrätty leikattavaksi. Toimintamenojen kahden prosentin vuosittainen kasvu pitäisi puolittaa.
- Menojen leikkaus on voimassa kymmenen vuotta. Kyllä se asteittain alkaa näkyä. Tässä olisi yhteiskunnallisen keskustelun paikka.
Sopimuspalokuntien vastuulla on suurin osa Suomea
Suomessa on reilut 700 sopimuspalokuntaa. Pelastuslaitoksia on 22.
Sopimuspalokuntaa voi ylläpitää VPK-yhdistys tai sopimuspalokuntalainen voi olla suorassa sopimuksessa pelastuslaitoksen kanssa.
Sopimuspalokuntalaisia on noin 13 400 ja ammattipalomiehiä noin 4 000.
Sopimuspalokunnat huolehtivat pelastustoimesta alueella, joka on noin 90 prosenttia Suomen pinta-alasta.
Työpaikkapalokunta on palokunta, jonka henkilökunta osallistuu lähinnä oman työpaikkansa pelastustoimen tehtäviin.