Sopimus huip­pu­kus­tan­ta­jal­le ja yk­si­tois­ta kan­ta­esi­tys­tä – Outi Tar­kiai­sen sä­vel­tä­jän­ura lähti nou­su­kii­toon, mutta pian hän ren­tou­tuu lap­pi­lai­sit­tain: "Luo­vuus kumpuaa tyl­syy­des­tä"

Outi Tarkiainen on raivannut kalenteriaan, että olisi vähän tylsempää. Mitä tylsempää on, sitä paremmin hän säveltää.

Säveltäessä päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä. Kun hoidettavana on toimistoasioita, juoksevat viikotkin ohi hujauksessa.

"Luovuus kumpuaa tylsyydestä", rovaniemeläinen klassisen musiikin ja jazzin säveltäjä miettii.

"Kiire on usein asenne ja mielentila. Se ei ole tuottoisaa. Jos kiire kroonistuu, tekemisestä tulee pinnallista."

Keskittymisen katkaisee nykyään tuon tuosta puhelimen pilpahdus. Kun työ ei etene, aukeaa helposti sosiaalisen median sovellus. Tarkiaisen mielestä luovaa työtä pitää varjella keskeytyksiltä. Someen sukeltamisen sijaan hän venyttelee tai katselee pihan lintuja, kunnes työ taas sujuu.

"Ihminen tarvitsee tyhjiä hetkiä."

Tarkiaisen kalenteriin ei ole viime aikoina juuri tyhjiä hetkiä mahtunut, sillä säveltäjän ura on edennyt vauhdikkaasti.

Hän pääsi keväällä suurten nimien seuraan, kun sai kustannussopimuksen Wilhelm Hansenilta. Pohjoismaiden suurimman ja vanhimman kustantamon leivissä ovat olleet muun muassa Sibelius ja Kaija Saariaho .

Syyskuussa ilmestyi Tarkiaisen ensimmäinen kamarimusiikkilevy ja loppuvuodesta on kantaesitetty yksitoista hänen sävellystään. Marraskuussa kuultiin tähänastisen uran pääteos eli saksofonikonsertto Tapiola Sinfoniettalle.

Paketissa on myös vuoden pesti Norrbotten Big Bandin residenssisäveltäjänä. Tarkiainen sävelsi jazzorkesterille konsertillisen musiikkia ja johti kantaesitykset marraskuussa Pohjois-Ruotsissa. Orkesteri myös levytti teokset.

"Vuosi on ollut urani raskain ja kiireisin. Melkein puolet ajasta olen ollut matkoilla", Tarkiainen sanoo.

Tarkiaisen musiikkia on soitettu maailmalla Tokiosta Los Angelesiin ja häntä on kutsuttu yhdeksi nuoren polven kiinnostavimmista suomalaisista säveltäjistä.

"Ei pidä ajatella mitä muut sanovat, vaan mitä itse tekee. Kun työ on laadukasta, sana leviää", Tarkiainen miettii.

"Työt, joita minulta nyt esitetään, ovat minulle historiaa. Olen siirtynyt jo eteenpäin."

Nyt jäljellä on seitsemän matkustuspäivää ennen joulua. Tarkiainen tapaa kustantamon väkeä Kööpenhaminassa ja osallistuu vuoden viimeiseen kantaesitykseensä Pori Sinfoniettalle. Sitten hän palaa kotiin Rovaniemelle ja rentoutuu. Lapissa rentoutuminen on helppoa, sillä etelän kiireinen elämäntyyli ei säveltäjän mukaan ole vielä levinnyt pohjoiseen.

"Joulukuu on kuin sivun kääntö ennen ensi vuoden projekteja. Keskityn verenpaineen laskemiseen lappilaisin keinoin."

Lappilaiset keinot tarkoittavat hiihtelyä Ounasvaaralla, ratsastamista lumisessa metsässä ja makkaranpaistoa laavuilla. Lisäksi Tarkiainen haaveilee talvisesta retkestä Käyrästunturin huipulle. Tunturit kiehtovat häntä, mutta tavallisesti hän tarpoo niillä sulanmaan aikaan.

"Tuntureissa on jotain voimakasta. Ihmiselle tekee hyvää katsoa kauas."

Rauhaa. Lainaanrannan laiturinnokka on yksi Outi Tarkiaisen lempipaikoista Rovaniemellä.

Kuva: Greta Virranniemi

Tarkiainen vaati vanhemmiltaan pianoa, kun oli neljävuotias. Hän soitti mielikuvituksensa tuotoksia ja kutsui touhua fantasioinniksi. Säveltämisen hän aloitti viisivuotiaana, kun oppi kirjoittamaan nuotteja.

Lapsena Tarkiainen lähti kävelylle metsään ja palasi valmis sävellys mielessään. Sävellyksiä valmistui esimerkiksi äitienpäivälahjoiksi. Ensimmäisen kerran hän esitti musiikkiaan julkisesti kuusivuotiaana sukulaisensa häissä. Sen sävelmän Tarkiainen muistaa edelleen.

"Säveltäminen on aina ollut luonnollinen osa elämääni", Tarkiainen sanoo.

"Musiikki on kuin luonnonvoima, joka vyöryy ihmisen yli. Parhaimmillaan se antaa todellisuuteen neljännen ulottuvuuden, jossa ovat yhtä aikaa läsnä ajatukset ja tunteet. Musiikki alkaa siitä, mihin sanat päättyvät."

Tarkiainen otti mallia erityisesti naissäveltäjistä, joihin oli helpompi samaistua kuin miehiin. Esimerkkejä oli kuitenkin harvassa, sillä edellisen sukupolven lähes ainoa tunnettu naissäveltäjä oli Kaija Saariaho.

"Tilanne on parantunut, mutta suomalaisista säveltäjistä yhä vain 10 prosenttia on naisia."

Tarkiainen viettää joka talvi monta kuukautta Pariisissa. Vilkas kaupunki luo vastapainoa pienelle kotikaupungille.

"Pariisissa saa ideoita. Rovaniemellä ne kypsyvät, kun on tylsää", Tarkiainen kiteyttää.

Ensi vuonna Pariisin-reissu jää tekemättä. Sen sijaan Tarkiainen lähtee puolisonsa kanssa helmikuuksi Japaniin 5-vuotishäämatkalle. Juhlapäivä tosin meni jo melkein vuosi sitten.

Työ kuljettaa säveltäjää ulkomailla Pariisia laajemminkin. Pari vuotta sitten hän asui myös Berliinissä.

Kun työt ulkomailla tai Etelä-Suomessa loppuvat, iskee aina kaipuu takaisin Rovaniemelle ja pohjoiseen.

"Kun näen lentokoneen ikkunasta pohjoiseen johtavat joet, sydän menee rinnassa oikeaan kohtaan", Tarkiainen kuvaa.

Suunnitelmissa on muutto vieläkin pohjoisemmaksi, Inariin. Sitä pariskunta harkitsee, kun elämä hieman rauhoittuu.

Ensi vuodesta Tarkiainen suunnittelee päällisin puolin rauhallista, mutta sävellysten suhteen aktiivista. Hän säveltää ainakin teoksen Radion sinfoniaorkesterille, kappaleen saksalaiselle saksofonikvartetille ja laulusarjan suomalaiselle orkesterille.

Tarkiainen tahtoo työskennellä yhä enemmän ulkomailla.

"Säveltäjälle ulkomailla työskentely on helppoa, koska musiikki on universaali kieli, eikä välttämättä tarvitse asua ulkomailla pysyvästi", Tarkiainen sanoo.

"Suomessa tuetaan hienosti taidemusiikkia, joten säveltäjillä ei ole taloudellista pakkoa kansainvälistyä. Esimerkiksi ranskalaisten ja saksalaisten säveltäjien on pakko lähteä kansainvälisille markkinoille."