Kansainvälinen sopimus ihmisten tappamiseen ja vahingoittamiseen tarkoitettujen henkilömiinojen kieltämisestä allekirjoitettiin Ottawassa 1997. Sopimukseen on liittynyt valtaosa maapallon maista, yhteensä 164 valtiota. Suomi liittyi sopimukseen 2012 ja miinat hävitettiin 2016 mennessä.
Miinojen aiheuttamia tuhoja on käsitelty perusteellisesti Ottawan sopimuksen valmistelun aikoihin valmistuneessa Euroopan neuvoston raportissa. Sen mukaan miinat tappavat tai vammauttavat joka vuosi ainakin 24 000 ihmistä. Konfliktin jälkeen miinat hankaloittavat asukkaiden paluuta, estävät maan käytön, hankaloittavat humanitaarista apua, estävät uudelleenrakennusta sekä tappavat ja vammauttavat pitkään konfliktin päättymisen jälkeenkin. Miinojen uhrit ovat pääosin siviilejä.
Ongelman laajuutta kuvaa raportin tieto, jonka mukaan 1990-luvun Jugoslavian hajottamissodissa Kroatiaan ja Bosnia-Herzegovinaan asetettiin 6–9 miljoonaa miinaa. Tuoreempi esimerkki on Ukrainasta. YK arvioi, että sen maa-alueista lähes neljäsosa on miinojen tai räjähtämättömien ammusten turmelemaa. Raivaus voi kestää vuosikymmeniä ja maksaa jopa kymmeniä miljardeja euroja.
Suomella ja erityisesti Lapilla on huonoja kokemuksia miinoista. Sodan aikana Lappia miehittäneiden saksalaisten jäljiltä Lappiin jäi noin 1,2 miljoonaa räjähdettä ja ammusta. Jo ensimmäisen raivauskesän 1945 aikana löydettiin Pohjois-Suomesta miinoja yli 70 000.
Kaikkia miinoja ei löydetty ja siksi vielä 1970-luvullakin miinat vaativat uhreja. Lapin sodan aikana ja sodan jälkeen noin 300 suomalaisista kuoli henkilömiinoihin. Vähintään saman verran sai vakavia vammoja. Kaksi kolmasosaa uhreista oli tuhotulle kotiseudulleen palanneita siviilejä.
Nyt on nostettu esille esitys henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta irtautumisesta. Väitteet siitä, että suomalaiset miinat räjähtäisivät vain vihollisen jalkojen alla ovat perusteettomia. Suomalaistenkin miinojen uhrit tulisivat olemaan pääasiassa siviilejä. Siksi sopimuksesta ei pidä irtautua.