– En enää valvo öitäni miettimällä, mitä teen. Päätös on tehty, ulkoministeri Timo Soini (sin.) toteaa.
Soinin ilmoitusta hänen jatkostaan on odotettu malttamattomana. Loppusyksystä ulkoministeri kertoi, että joulutauolla on aikaa pitää palaveria perheen kanssa ja miettiä sitä, jatkaako vai jättääkö politiikka.
Ei tullut päätöstä joulutauon jälkeen, eikä vielä tammi-helmikuussakaan, mutta maaliskuussa kylläkin. Kevään korvalla, aivan kuten kaksi vuotta sitten, jolloin hän kertoi luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta.
Ploki kertoo keskiyöllä?
Soini sanoo kirjoittavansa päätöksestään tuttuun tyyliin blogiinsa (ploki) tiistaina 5.3. Miksi silloin?
– Silloin menevät eduskuntavaalien ehdokaslistat kiinni. Kannattaa olla hereillä.
Tästä vastauksesta ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että Soini olisi ehdolla eduskuntaan.
Vaihtoehtoja on laudalla edelleen neljä. Joko Soini jättää kokonaan politiikan, on ehdolla eduskuntaan, on ehdokkaana eurovaaleissa tai on ehdolla molemmissa vaaleissa.
"Vaimoani kuuntelen"
Soini ei halua pelata Haluatko miljonääriksi -peliä, jossa kilpailija voi lukita kaksi varmasti väärää vaihtoehtoa pois.
– Yksi vastaus on oikein ja mä tiedän sen. Asiat pitää tehdä omassa järjestyksessä, eikä muiden mukaan, hän kuittaa odottelijoille ja liian innokkaille arvailijoille.
Oli hänen päätöksensä mikä tahansa, niin sen syntymiseen on vaikuttanut vahvasti Tiina-puoliso.
– Mulla on se tyyli, etten välttämättä kauheasti kuuntele muiden neuvoja, mutta vaimoani kuuntelen. Hän on viisas ihminen.
Mikäli pelin oikea vastaus on, että Soini jättää politiikan, niin mitä sen jälkeen? Onko tullut paljon tarjouksia?
– Sanotaan niin, että en ole toimettomana. Jos jatkan, niin sillä ei ole mitään merkitystä.
Kannatus valuu naapuriin
Sininen tulevaisuus ei voi paistatella gallup-suosiossa, mutta Soini ei siitä hätkähdä.
– Saamme muutamia kansanedustajia. Suurin osa kansasta tekee päätöksen vasta lähellä vaaleja.
Soini kertoi viime kesänä, miten hänet edelleen mielletään perussuomalaiseksi.
Käykö näin edelleen?
– Yhtenään. Minulla on ollut monta vuotta kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa. Väitän, että sen myötä kannatusta on mennyt paljon perussuomalaisten laariin, eikä sinisten. Perussuomalaisethan ovat gallupeissa pärjänneet. En tätä ilmiötä häpeä tai kiistä. Olen aikoinani perustanut puolueen. Monelle syntyy puoluekanta riippumatta siitä, kuka sitä johtaa.
Soini korostaa, ettei hänellä ole Perussuomalaisiin enää mitään tunnesiteitä.
– Nykyjohto on moraalisesti ja poliittisesti epäpätevä.
Enää ei osata kysyä
Eduskunnassa luopuu suuri joukko pitkän linjan veteraanipoliitikkoja. Moni sanoo, että politiikasta on tullut lyhytjänteistä ja nykivää.
Soini allekirjoittaa kehityksen ja listaa joukkoon vielä tahallisen väärinymmärtämisen.
– Tiedonvälitys on nopeaa, mutta politiikka on väistämättä hidasta. Tämä on ristiriita ja se vahvistuu koko ajan. Politiikasta tiedotetaan nopeasti ja lyhyesti, mutta aikaansaannos on hidasta. Toimittajien pitäisi kirjoittaa politiikasta, mutta nyt he kirjoittavat uutisia toistensa tviiteistä.
Media saa lisää sapiskaa. Ulkoministeri on sitä mieltä, ettei enää osata edes kysyä puhumattakaan siitä, että poliitikko pantaisiin koville.
– Nyt voi heittää median eteen jonkun puruluun, jota sitten näykitään.
Sosiaalisessa mediassa viihtymistä Soini seuraa tarkasti.
– Jos ei pääse nettiin viidessä sekunnissa, niin johan alkavat sormet sättiä. Itse en ole somessa, enkä mene. Viime vaaleissa sain toiseksi eniten ääniä, vaikka en siellä roikkunutkaan.
Vaalikoneet, pah
Eniten Soinia harmittavat erilaiset vaalikoneet, joissa on hänen mielestään "helkkarin" huonoja kysymyksiä.
– Jos olen ehdolla, en vastaa yhteenkään. Perustan oman Soinin vaalikoneen, jossa annan suoraan valmiit vastaukset.
Soinin mukaan koneissa jauhetaan samoja kysymyksiä, joilla ei ole mitään merkitystä.
– Mukana ovat homokyselyt, hiilijalanjäljet ja se, paljonko viet jätteitä ekoroskiin. Mä en lähde tuollaiseen.
Oikea valinta
Ulkoministerin pestiä on jäljellä muutama viikko, joten on aika katsoa mennyttä kautta.
Soini sanoo tehneensä neljä vuotta sitten oikean ratkaisun, kun hän yllättäen valitsi ulkoministerin salkun, eikä rahaministerin salkkua.
– Hei, ajatelkaa. Olisin vääntänyt neljä vuotta sotea, jos olisin ollut valtiovarainministerinä. Tuskin se sote olisi paremmassa jos ei huonommassakaan jamassa, jos meikäläinen olisi ollut puikoissa.
Naapurissa tykätään
Ulkoministeri työ ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Sen Soini on saanut tuta.
– Terveisiä vaan seuraajalleni. Aika syvään päähän allasta hän hyppää, jos tulee pestiin vähäisellä kokemuksella. Väitän, että jos ei ole ollut aiemmin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan johdossa, niin homma ei ole ihan helppo.
Soinilla on takanaan yli 500 matkapäivää. Kun tapaamme, hän on ollut vastaanottamassa Viron presidentiltä Maarjamaan ristin ritarikunnan toisen luokan ansiomerkin.
– Kyllä tämä lämmittää. On kiva, että edes naapurissa tykätään. Onhan minulle väitetty Suomessa, etten ole hoitanut suhteita hyvin.
Tällä kommentilla Soini viittaa kuumana käyneeseen aborttikeskusteluun viime vuonna.
Panttivankidraama jää mieleen
Matkapäiviin Soini on tottunut. Hän ottaa parin kolmen tunnin nokoset pitkillä lennolla.
– Hyvin on nuppi kestänyt. Joskus tulee takapotku, kuten pahempi flunssa tai ruusu, mutta niistä on selvitty.
Mieleenpainuvin hetki ministerikaudelta tulee kuin apteekin hyllyltä.
– Se oli hetki, jolloin Afganistanissa panttivankina ollut suomalaisnainen pääsi vapaaksi. Kun hän oli suomalaispoliisien hallussa ja kuulin hänen äänensä puhelimessa, niin helpotus oli valtava.