Auton kello näyttää 03.17, kun käynnistän moottorin ja lähden ajamaan juttukeikalle. Termosmukissa on kahvia, silmissä vielä unihiekkaa. Nyt on pakko saada musiikkia, että pysyy hereillä.
Autot, joissa ei ole cd-asemaa, ovat minulle yleensä kauhistus. Tämänkin auton kanssa jatkuva napsutus kanavalta toiselle on tuttu rutiini. En osaa ajaa ilman musiikkia, mutta kestän harvoin yhdellä kanavalla yhtä biisiä kauempaa. Joka kanavalta tungetaan kurkkuun ne samat superhitit, joita radiosuunnistuksellani yritän väistellä. Kyllä se Despacitokin pari kertaa kesässä menee, mutta ei ehkä viittä kertaa päivässä.
Mutta aamuyöllä yllätynkin positiivisesti. Hittiradiot soittavat paljon yllättävämpiä valintoja kuin päiväsaikaan: 2000-luvun alun indietä ja ysärihiphopin klassikoita peräkkäin. Ehkä ajoitukseni on vain sattumaa, mutta en voi olla miettimättä, kuinka paljon mieluummin radiota kuuntelisin, jos yllätyksiä mahtuisi soittolistalle myös päivisin.
Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin eron voi jo nähdä.
Äärimmäisen epätieteellisellä menetelmällä olen vuosien saatossa onnistunut mielestäni purkamaan erään kaupallisen ruotsalaiskanavan soittolistan koostumuksen. Kas tässä kuuden ainesosan resepti, jolla sinäkin voit perustaa radiokanavan Ruotsiin:
Ensiksi otetaan yksi osa kansainvälisiä uutuushittejä, niitä samoja, jotka soivat meillä Suomessakin. Lisätään yksi osa ruotsalaisten omia uutuuksia. Sitten vanhempaa materiaalia: yksi osa niitä samoja kasari-ysärihittejä, jotka meilläkin soivat niillä vähän aikuisemman profiilin kanavilla: What a Feeling, Summer of 69, Eye of the Tiger. Ja yksi osa tietenkin euroviisuja, ollaanhan sentään Ruotsissa.
Sitten edetään jo mielenkiintoisemmille laitumille: yksi osa hämmentäviä noin 2000-luvun alun hittejä, jotka ovat ehtineet jo painua täysin unholaan. Ei ehkä klassikkoja, mutta yllätysmomenttia riittää.
Ja lopuksi: yksi osa Michael Jacksonia . En liioittele lainkaan, kun sanon, että Jacksonia tuntuu soivan kanavalla joka ikinen kerta, kun sitä kuuntelee vähänkään pitempään. Yhdellä Luulajan reissulla voi jo pitää tukkimiehen kirjanpitoa.