Siellä se seisoo vieläkin, koko 13 metrin komeassa korkeudessaan.
Maailmankuulu olkipukki odottaa taas joulun tuloa Slottstorgetilla Ruotsin Gävlessä. Joka vuosi ensimmäisenä adventtina pystytettävään pukkiin liittyvä jouluperinne lienee yksi erikoisimmista – se nimittäin tuhotaan lähes joka joulu. 50 vuoden aikana pukki on selvinnyt koskemattomana vain 14 kertaa.
Useimmiten pukki on joutunut tuhopolton uhriksi, mutta on sen päälle myös ajettu Volvolla – Ruotsissa kun ollaan. Muutama vuosi sitten pukki yritettiin kidnapata helikopterilla Tukholmaan. Luovuudesta pisteet niille tyypeille, jotka vuonna 2005 pukeutuivat piparkakku-ukoksi ja joulupukiksi ja ampuivat pukkia palavilla nuolilla.
Tuhoja on vuosien varrella yritetty ehkäistä muun muassa palonestoaineilla, ja nykyisin pukkia myös vartioidaan kellon ympäri. Toimista huolimatta viime vuonna pukin täyttäessä 50 vuotta se paloi vain muutama tunti avajaisjuhlan jälkeen, kun vartija oli poikennut vessaan.
Gävlen pukin seuraaminen on kuulunut jouluperinteisiini jo vuosia. Joulukuun ajaksi asetan pukin webkameran selaimen kotisivuksi, jotta voin aamuisin heti koneen avatessani tarkistaa, joko käryää.
Tänä vuonna olen kuitenkin ensi kertaa löytänyt yllättävää samaistumispintaa pukkiin. Meillä molemmilla loppuunpalaminen on tuntunut nimittäin jatkuvasti olevan vain yhden oljenkorren päässä.
Nyt olemme molemmat onneksi jo reilusti voiton puolella, mutta mikään ei ole silti vieläkään varmaa.
Tätä kirjoittaessani pukki on vielä pystyssä, mutta lehden ilmestyessä voi olla jo toisin. Vaaditaan vain pieni herpaantuminen vartijalta, ja saattaa roihahtaa.
Minut taas on jouluviikolla vihdoin saavuttanut myöhäinen syysflunssa, joka on yrittänyt väsymättä kaataa petiin. Toistaiseksi se ei ole minua onnistunut taklaamaan, mutta täysin takana vaara ei vielä ole.
Onneksi ihan kohta on joulu ja voi nostaa jalat (tai sorkat) ylös, kävi miten kävi.