Missä täällä on kauppakeskus, on kuulemma satunnainen turisti kysynyt Kemin kadulla paikalliselta ohikulkijalta.
Kaupungissa ei sellaista ole mutta muuten on säpinää ja vipinää ilmassa: uusia ja uudistettuja ravintoloita, kahviloita, ruokapaikkoja, kauppa- ja majoitusliikkeitä. Näiden lisäksi on vireillä vielä nippu suunnitelmia. Julkisuudessa on kerrottu uusista hotellibisneksen kuvioista Syväkankaalla, Merihovissa ja rautatieaseman hienoissa vanhoissa rakennuksissa.
Paikalliset yrittäjät ovat elvyttäneet elokuvateatteri Kinopirtin. Linja-autoaseman tyylikkääseen mutta rapistumaan päässeeseen kiinteistöön on tulossa ravintola- ja kahvilapalveluja niin ikään paikallisin yrittäjävoimin.
Kaupungin omistama matkailuyhtiö ahertaa Mansikkanokalla koko ajan uutta. Sisäsataman yrittäjien virkeys on jo levinnyt merelle ja saariin.
Myönteinen puhuri on innostanut uusia yrittäjiä tarttumaan tuumasta toimeen.
Kauppakeskukset ympäri Suomen muistuttavat toisiaan. Niissä jylläävät valtakunnalliset ketjut.
Jotkut toki kaipaavat ja tarvitsevat ketjujen palveluja. Tuttuus ja tasaisuus voi olla houkuttavaa sekin.
Silti minusta on erityisen upeaa, että vielä löytyy tästä maasta kaupunki, jossa kaupankäynti ei keskity yhden suuren katon alle. Sen sijaan lukuisat omintakeiset ja yksilölliset palveluyritykset tarjoavat sellaista, jota ei varmasti saa mistään muualta.
Osa paikallisista erikoisuuksista on pysynyt katukuvassa sitä paitsi harvinaisen pitkään, kuten vaikkapa vaateliike Bombus, jalkineliike Kenkä-Keskus tai konditoriakahvila Miorita ja leipomokahvila Pulla-Jussi.
Onneksi Kemin keskusta on pinta-alaltaan pieni. Jos olisin turisti, ilahtuisin kartasta, johon on merkitty Vain Kemissä- tai Vain Meri-Lapissa -palvelut ja kerrottu lyhyesti niiden historiasta ja toiminnasta.
Kaupunki tarjoaa jo asukkailleen yhteistyössä yritysten kanssa etuja Kemi-kortilla.
Miksei jotain samantapaista voisi kehittää matkailijoille?