Keminmaan kunnanvirasto tyhjenee kevään aikana kokonaan, kun viimeisetkin parikymmentä talossa työskentelevää muuttavat väistötiloihin. Kosteuden pahoin vaurioittamaa taloa ei pysty korjaamaan halvalla. Kulut saattavat kivuta niin suuriksi, että rakennuksen purku voi osoittautua järkevimmäksi ratkaisuksi.
Kirpaisu on tietysti kova, mutta kustannuksia aiheuttavat myös sisäilmasta sairastuneiden hoito ja sairauslomat. Säästö täällä voi tarkoittaa jopa vuosikymmenien erikoissairaanhoitokuluja toisaalla, paljon kertakirpaisua korkeampia.
Inhimillistä kärsimystä ei voi sitä paitsi edes hinnoitella. Kuka haluaisi itselleen tai läheiselleen vakavan kroonisen sairauden?
Keminmaan kunta ei valitettavasti ole ainoa julkisyhteisö, jonka rakennuksiin on pesiytynyt piilevä tuholainen. Naapurikunnissakin niitä on useita, esimerkiksi Keroputaan sairaala Torniossa tai Karihaaran koulu Kemissä.
Huono sisäilma on kuntien vakavin työsuojelupulma, joka koskee sitä paitsi valtavaa määrää kansalaisia päiväkotilapsista vanhuksiin, ei vain työntekijöitä.
Aluehallintoviraston valtakunnallinen kunta-alan työsuojelun valvontahanke vuosina 2012–15 paljasti, että sisäilmaan liittyvissä asioissa työturvallisuudessa on eniten kehitettävää. Lainsäädännön mukaisella tasolla turvallisuus oli vain 65 prosentissa valvontaan osuneista kuntatyöpaikoista.
Vähäistä suuremmasta haitasta tai vaarasta on annettu satoja kehotuksia.
Rakennukset eivät ole ikuisia mutta jostain syystä ihmisellä on taipumus kiintyä niihin. Totta kai sijoitus osoittautuu järkyttävän huonoksi, jos talo kestää nipin napin 30 vuotta, kuten Keminmaan kunnanvirasto.
Veronmaksaja ei voi kuin raskaasti huokaista mutta silti toivoa, että päättäjät toimivat, kuten järkevää ja inhimillistä on.
Laihempi lompakko on helpompi kestää kuin se, että kukkaron kutistumiselta on vältytty uhraamalla toisten henki ja terveys.