Torstaina Lapin lounaiskolkka heräsi liikennekaaokseen. Päivän aikana peilijäiset valtatiet pysäyttivät rekat ja saivat muutkin renkailla kulkevat matelemaan kilometrien mittaisissa jonoissa.
Onnettomuuksista tällä tietoa (kirjoitan tätä torstaina iltapäivällä) pahin sattui Kemin Ajoksessa, jossa vaarallisia aineita kuljettanut rekka kaatui rampille. Luojan kiitos onnettomuudessa oli mukana myös onnea: ei vakavia loukkaantumisia, ei säiliön vuotoa.
Somessa muuan helsinkiläinen jo irvaili, että normaali eteläsuomalainen keli eli vesisade yllätti pohjoisen autoilijat.
Kuittailu ei osunut maaliinsa. Meri-Lapissa on eletty poikkeuksellista talvea. Lunta on mättänyt rytinällä jo monta kertaa. Sitä on seurannut lähes joka kerta vesisade.
Ilmastonmuutos etenee nyt hurjaa vauhtia. Alueelle on kerrostunut lunta vuodenaikaan nähden enemmän kuin ikinä mittaushistorian aikana.
Pääkaupunkiseudulla sen sijaan on eletty enimmäkseen lumetonta talvea. Vaikka lumimyrskyjä on sielläkin pari nähty, ne eivät ole riehuneet yhtä suurella voimalla kuin Meri-Lapissa tai kaataneet massojaan jo valmiisiin kinoksiin.
Tienhoito on ollut todellakin koetuksella.
Valtiovallalle on Lapin sote-kiistoissa viety jo vuosia viestiä siitä, ettei Meri-Lappia – liikenteen ja teollisuuden solmukohtaa – voi jättää ilman laajasti päivystävää sairaalaa ja synnytysosastoa.
Jo niin sanotuilla normaaleilla talvikeleillä sadan kilometrin matka Rovaniemelle tai Ouluun ruuhkaisilla ja liikennemääriin nähden liian kapoisilla teillä on melkoinen riski nopeaa hoitoa vaativille potilaille ja synnyttäjille.
Silti Meri-Lappi jätettäisiin sumppuun, jossa tarvitaan kohta jatkuvaa ilmasiltaa sekä ihmisten että tavaroiden kuljetuksiin.
Koska sellaista ei missään nimessä julkisista varoista kustannettaisi, alue jää tätä menoa tykkänään oman onnensa nojaan.
Sekö on tavoite? Loppuupa vähitellen jurnutus, kun ei ole enää ihmisiäkään.