Minulla on uudet kengät. En välttämättä olisi tarvinnut, jos eteisen tursuavia kenkähyllyjä katselee.
Kengät tulivat ostetuksi hyvän alennuksen innoittamana. Mutta sitäkin enemmän minua innoitti minua palvellut kenkämyyjä.
Näin kävi.
Hän: Voinko auttaa.
Minä: Hei, tarvitsen uudet talvikengät, joita en oikeastaan tarvitse. Enkä tiedä millaiset haluaisin.
Myyjä katsoo minua ja päättelee jostain, en tiedä mistä, millaiset kengät tarvitsen, joita en tarvitse.
Sovitan kenkiä. Ne ovat minun näköiseni jalkineet: mustat ja järkevät. Joku sanoisi tylsät, mutta minä, että yksinkertaisen linjakkaat.
Tässä vaiheessa alan arpoa: onko minun järkevää ostaa kenkiä, joita en tarvitse.
Hän: Laadukas nahkakenkä tuohon hintaan. On hyvä ostos.
Hyvä ostos -nahkakenkiä minulla on aika monet hyllyssä. Mistä myyjä senkin heikon kohdan näki.
Arvon vielä. Usein teen niin, että jos olen epävarma, niin varaan ostoksen. Useimmiten en niitä hae, koska tulen yleensä siihen tulokseen, etten tarvitse mitään.
Katseeni harhailee muissa kengissä. Ostaisinko sittenkin kevätkengät, joita en tarvitse?
Hän: Nyt tehdään niin, että ostat nämä talvikengät. Sanoit aluksi, että tarvitset talvikengät.
Minä: Niinpä sanoin.
Hän: Nyt tehdään niin, että ostat kengät, viet ne kotiin, sovitat niitä rauhassa. Ja jos tulet toisiin ajatuksiin, niin palautat ne.
Minä: Okei.
Juuri tämän takia haluan asioida erikoisliikkeissä. Olen epävarma ostaja. Hyvä asiakaspalvelija ymmärtää mitä tarvitsen ja tuntee myymänsä tuotteet.
Pidän siitä, että asiantunteva myyjä auttaa minua (ja joskus jopa tekee päätöksen puolestani). Parhaimmillaan asiakaspalvelukokemus on niin hyvä ja itselle jää mukava mieli koko päiväksi.