Enää ei kukaan juokse vastaan, kun tulen työpäivän jälkeen kotiin. Laivakoiramme Doris lähti 15 vuotta kestäneen hyvän elämän jälkeen koirien taivaaseen.
En olisi uskonut, että koiran lähtö saa tällaisen paatuneen iäkkään miehen tunteet pintaan. Se valehtelee, joka sanoo, että lemmikin kuoleminen ei tunnu missään.
Doris oli meille paitsi loistava kaveri, niin myös rikkaimuri, varashälytin ja jalkojen lämmitin. Näillä nimikkeillä meillä oli tarkoitus kaupata myös Doriksen pentuja, mutta koirarouva ei ollut koskaan halukas jatkamaan sukuaan.
Rikkaimurina Doris oli verraton. Jos jääkaapista täi pöydältä tippui ruokapalanen lattialle, se katosi sekunnissa parempiin suihin. Ei tullut koskaan testattua, montako kinkkupakettia olisi pieneen koiraan mahtunut. Uskoakseni monta.
Doriksella oli myös kantava haukku. Kun ulko-ovi aukeni, samalla aukeni koiran suu ja sieltä alkoi kuulua kovaa haukuntaa. Ovikellon soiminen oli aivan liikaa. Haukunta muuttui yhtäjaksoiseksi ulvonnaksi. Kukaan ei tullut koiran huomaamatta meille kylään. Haukku loppui heti, kun Doris pääsi nuuhkaisemaan vieraan kättä.
Myös omalla takapihallaan Doris oli elementissään. Hän muisti ilmoittaa pyörätietä käveleville muille koirille, että minä asun täällä eikä tänne ole muilla asiaa.
Jalkojen lämmittäjänä koiran karva on ehdottoman tehokas. Niin kauan kuin Doriksen jalat olivat kunnossa, se nousi sängyn jalkopäähän lämpöpatteriksi. Ei sitä tohtinut potkaista alaskaan, mutta yleensä Doris häipyi ennen aamua omalle nukkumapaikalleen.
Doris oli erikoinen koira. Yleensä koirat ovat innoissaan, kun ne tietävät pääsevänsä ulos lenkille. Doriskin lähti mielellään ulos, mutta talutusremmi ei ollut koiran suosikkeja. Remmin nähtyään se meni piiloon pöydän tai tuolin alle. Yleensä kaulapannan ja remmin sai laitettua koiralle vasta pihamaalla.
Aamulehden hakureissulla panta jäi roikkumaan omaan paikkaansa. Koiraahan pitää ulkoiluttaa kytkettynä, mutta tätä säännöstä tuli aina silloin tällöin rikottua. Sakkoja siitä en saanut, mutta pahansuopaisia katseita kylläkin.
Doris, minulla on ikävä sinua.