Siniseen kaulahuiviin sonnustautunut Eino Aho , 74, astuu Lapin Kansan arkistoon ja nuuhkaisee sierainten täydeltä.
Tuoksu on tuttu, eikä tulija voi pidätellä hymyään.
– Vanhoissa lehdissä on aivan oma arominsa, Aho tuumii ja antaa kaihoavan katseensa kiertää lehtihyllyjä, joita seisoo kahdella seinällä lattiasta kattoon.
Tuolla jossain se lymyää.