Si­mo­joen lo­hi­se­mi­naa­ri pui tors­tai­na lohta, lo­hi­po­li­tiik­kaa ja sinistä bio­ta­lout­ta – lohta on noussut tänä kesänä viime vuosia vä­hem­män

Tornion- ja Simojokiin on noussut tänä kesänä lohta vähemmän kuin viime vuosina. Luonnonvarakeskuksen Luken nousulohiseuranta on päättymässä tällä viikolla.

–Simojokeen oli noussut torstaihin 24. elokuuta mennessä 1 556 lohta, Tornionjokeen vähän yli 40 000. Kymmenen vuoden haarukassa määrät ovat 4. pienimpiä, kertoo tutkija Juha Lilja Lukesta.

Kaikuluotainseuranta on aloitettu Simojoella vuonna 2008 ja Tornionjoella 2009, jossa vuosien 2009 ja 2010 nousulohiluvut olivat noin 30 000 ja 17 000.

–Tämä kesä siis ei ole ollut erityisen huono, Lilja muistuttaa.

Aihe puhuttaa varmasti väkeä torstaina kokoontuvassa Simojoen lohiseminaarissa. Muita teemoja ovat Simojoen kunnostus sekä sininen biotalous eli vesiluonnonvarojen hyödyntäminen.

Kuluvan kesän nousulohimäärät yllättivät Luken erikoistutkijan Atso Romakkaniemen .

–Ennakkoarvio oli, että lohia nousisi Tornionjokeen noin 60 000 ja Simojokeen 2 000–2 500. Syitä alhaisempiin lukuihin ei tiedetä. Kevät oli kyllä hyvin erikoinen. Tiedetään, että kun kevättalvi ja ehkä kevätkin ovat kylmiä, vaellus myöhästyy, jolloin määrät jäävät pienemmiksi.

Erikoista on ollut, että ammattikalastajat eivät ole Suomen merialueilla saaneet kiintiötä täyteen.

–Ruotsissa kiintiö täyttyi nopeasti. Aiemmin näin vahvaa eroa ei ole ollut. Ovatko kalojen nousureitit muuttuneet? Idänpuoleiset tuulet alkukesällä, kun kala pyrkii lämpimille vesille, ovat voineet vaikuttaa.

Romakkaniemen mukaan tiedetään, että kalaa ei tule, jos tuulen suunta on rannikolta avomerelle. Päinvastaisessa tilanteessa saalista riittää.

–On muistettava, että muutenkin vaihtelut voivat olla 2–3-kertaisia vuodesta toiseen. Pitkäaikainen trendi näyttää ylöspäin. Huippuvuosina nousulohimäärät ovat olleet suurempia kuin 50:een tai jopa sataan vuoteen.

–Sitten voi huolestua, jos Tornionjokeen nousee pari–kolme vuotta peräkkäin alle 40 000 lohta. Tämän kesän tilanne on ollut enemmän ongelma kalastukselle kuin kalakannalle.

Lohi herättää takuuvarmasti aina keskustelua.

Kuva: Pentti Vuosaari

Simojokea on kohennettu viime vuosina EU:n aluekehitysrahaston tukeman laajan suomalais–ruotsalaisen hankkeen turvin. Työ jatkuu syyskuun 2018 loppuun. Kesäkuuhun mennessä oli kunnostettu Saarikosken, Kalmakosken, Kalliokosken ja Mötyskosken alueet.

Lapin ely-keskuksessa hankkeesta vastaa projektikoordinaattori Marko Kangas , joka saapuu lohiseminaariin kertomaan töiden etenemisestä ja tuloksista.

Joen lohikantaa elvytettiin jo vuosina 2002–06 Simojoki Life -projektissa aloittamalla kalojen ja vesieliöstön elinympäristöjen kunnostus.

Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä sekä vesiosaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Se on yksi teema Lapin liiton hallinnoimassa Arktinen biotalous -hankkeessa.

–Se on myös yksi Lapin elintarvikeohjelman teemoista. Paikallisen kalan käyttöä keskuskeittiöissä pitää lisätä. Olemme keskittyneet järvikalastukseen, johon tarvitaan lisää ammattilaisia pyyntiin ja jalostukseen, sanoo projektipäällikkö Tanja Häyrynen .

Keskusteluissa kalastajien ja keittiöiden kanssa kävi ilmi, että pullonkaulaksi osoittautui raaka-aineen jalostus kalamassaksi. Osassa kunnista tämä on sallittu, osassa ei. Nyt käytäntöjä on yhtenäistetty, ja Pellon kunta on jo tehnyt päätöksen valmistaa paikallista kalaa vähintään kerran viikossa.