Puhelin hälyttää aamun merkiksi. Käännän kylkeä ja katson ulos. Harmaata. Pieni toivonkipinä syttyy. Ulos astuessani levitän tyytyväisenä sateenvarjon. Hengitän syvään ja tunnen sateen kepeän tuoksun ja muistan lapsuuden työntäyteiset kesät ja sen, kuinka sade lahjoitti tervetulleen vapaapäivän.

Muistan, kuinka ihanaa oli laiskotella keskellä vuoden kiihkeintä aikaa, jolloin karjalle ja ihmisille oli koottava talteen talven ruoat.