Ruotsissa juhlittiin muutama vuosi sitten uutta rataa, joka yhdisti Haaparannan maan sähköiseen rautatieverkostoon. Pelkästään Bodenin ja Haaparannan välisen radan rakentaminen ja uudistaminen maksoi runsaat 400 miljoonaa euroa ja käynnisti – jälleen kerran – keskustelun Suomen ja Ruotsin välisen rautatieyhteyden päivittämisestä.
Keskustelusta ei ole edetty tekoihin. Sähköistetty rataosuus päättyy edelleen Haaparantaan. Torniosta parinkymmenen kilometrin päähän Laurilaan johtava rataosuus odottaa yhä sähköistämistä, vaikka Laurilasta eteenpäin pääsee jo sähköjunalla. Sähköttömän ratapätkän sähköistämisen hinnaksi on arvioitu reilut kymmenen miljoonaa euroa. Se on mitätön summa niiden miljardien rinnalla, jotka Ruotsi on sijoittanut viime vuosina omaan rataverkostoonsa.
Miksi länsinaapurissa uskotaan junaliikenteen tulevaisuuteen, mutta meillä ei?
Tätä kysyvät Tornionlaakson neuvosto, Team Botnia Oy sekä Norrbottenin ja Suomen yrittäjien edustajat Näkökulma-kirjoituksessaan (LK/PS 22.10.), missä he esittävät paitsi Suomen ja Ruotsin välisen ratayhteyden sähkötulpan pikaista poistamista myös uuden Silkkitien avaamista Kiinasta Venäjän kautta Perämeren pohjukkaan ja edelleen Tukholman suuntaan. Pohjoisen vaikuttajat haluavat raja-alueelle lisäksi uuden logistiikkakeskuksen, missä Kiinasta tuleva ja sinne menevä lasti lastattaisiin uudelleen. Tämä on tehtävä, koska rajanaapuruksilla on erilaiset raideleveydet rautateissään.
Uuden Silkkitien perustamisen perustelut liittyvät nopeuteen. Aasiasta Eurooppaan tuleva tavara kulkee nyt etupäässä laivassa, jolta matka vie 6–8 viikkoa. Junalta samaan matkaan tuhraantuu jopa alle kymmenen päivää ja aikahan tarkoittaa bisneksissä aina rahaa.
Tornionlaakson neuvosto ja kumppanit viittaavat Stora Enson esimerkkiin. Yhtiö on avannut raaka-aineiden junakuljetusreitin Itä-Suomesta Venäjän kautta Kiinaan. Jos reitti yltäisi Perämeren pohjukan kautta Ruotsiin, rata avaisi uuden, ympäristöystävällisen, sähköiseen tullaukseen perustuvan suoravientireitin pohjoisen puutavaralle, valmistaloille, erikoisteräkselle ja monelle muulle tuotteelle.
Vaikka Silkkitie kuulostaa hieman mahtipontiselta nimeltä uudelle rahtireitille, ideassa ei ole sinänsä mitään vikaa. Tosin se vaatii toteutuakseen paljon muutakin kuin valtion rahoituspäätöksen Tornion ja Laurilan välisen rataosuuden sähköistämisestä. Siitä se on silti aloitettava.