Tornion Kivirannalta, vain muutama kilometri kaupungin hälystä, löytyy katseilta suojassa pieni mökkikylä. Pikkuruisten mummon mökiltä näyttävien asumusten pihat sädehtivät väriloistoa runsaiden kukkaistutusten muodossa. Tornion siirtolapuutarha mahdollistaa luonnosta nauttimisen aivan kaupungin lähellä. Ensimmäisiä mökkejä alettiin rakentaa vuonna 2004, nykyään alueella on 25 mökkiä ja 19 vielä vapaata palstaa. Kansainvälisenä siirtolapuutarhapäivänä alueella järjestettiin avoimet ovet, ja kiinnostuneet pääsivät tutustumaan siirtolapuutarhan elämään.
– Yllättävän positiivisesti ovat ihmiset olleet liikkeellä, vaikka on näin kuuma. En muista että olisi koskaan ollut näin paljon kävijöitä. Paljon on kahvia mennyt, monta pakettia, kertoo Siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Terttu Korva
Korvan mielestä siirtolapuutarhamökissä parasta on kaupungin läheisyys.
– Tästä on helppo mennä kotiin, jos tulee huono ilma, täällä on kaikki lähellä. Ja meillä on täällä tosi hyvä porukka, kaikkien kanssa voi lähteä vaikka uimaan.
Siirtolapuutarhayhdistyksen sihteeri Kaariina Kivilompolon mielestä parasta on ehdottomasti kalastaminen.
– Minulla on vene mökin kohdalla, tykkään onkia ja virvelöidä. Meillä on oma kanaali, missä voi soudella monta kilometriä. Ja yhteinen laituri, missä on tosi hyvä käydä uimassa, siinä on tosi syvää.
Siirtolapuutarhalaiset ovat yhteisöllistä porukkaa, ja paljon touhutaankin yhdessä. Kerran viikossa pidetään talkoot, jolloin kokoonnutaan hoitamaan yhteistä kasvimaata. Syksyisin pidettävässä sadonkorjuujuhlassa myydään kasvimaan tuotteita, millä saadaan kerättyä varoja Siirtolapuutarhayhdistykselle. Yhteishenkeä on nostatettu myös erilaisilla kursseilla ja retkillä. Aikaisempina vuosina on järjestetty muun muassa yrttikursseja ja sieniretkiä. Syksylle suunnitelmissa on marjaretki. Yhteisiin toimintoihin voi kuitenkin osallistua oman mielenkiinnon mukaan, ja halutessaan siirtolapuutarhalta löytyy myös omaa rauhaa.
– Jos menet omalle pihalle, saat olla ihan rauhassa, ei kukaan tule häiritsemään. Että saa kyllä oman rauhankin täällä, Korva sanoo.
Valtaosa siirtolapuutarhalaista on eläkeläisiä, joilla on aikaa touhuta puutarhassa, mutta löytyy joukosta muutama työikäinenkin. Mökeissä on sähköt, mutta vesi pitää kantaa kerhorakennukselta, jonka yhteydessä on myös yhteinen sauna.
Erään pienen mökin pihassa kuumasta päivästä nauttivat Maria Matikainen ja Toivo Rinne. Matikainen osti mökin neljä vuotta sitten.
– Istuin silloin tulikuumalla parvekkeella Juhannussaaressa. Olin käynyt aikaisemmin siirtolapuutarhassa kylässä, ja minulle oli jäänyt pyörimään päähän, miten ihana paikka tämä oli. Sanoin sitten tyttärelleni ja tälle avokilleni, että minähän ostan mökin.
Päätöksen jälkeen Matikainen kävi lähipiirin vastustuksesta huolimatta katsomassa myynnissä olevaa mökkiä, ja teki kaupat saman tien. Päätöstään hän ei ole katunut hetkeäkään.
– Olen erittäin tyytyväinen. Tulen yleensä jo heti lumien sulettua, vapulta tai aikaisemminkin. Olen koko kesän täällä, lokakuun loppuun asti, kotona käyn vain pesemässä pyykin.
Eräs parhaista asioista siirtolapuutarhassa on Matikaisen mielestä yhteisöllisyys.
– Täällä on hirveän hyvä yhteishenki, naapurit auttavat toisiaan, täällä on aivan uskomattoman hyviä naapureita, Matikainen hehkuttaa.
