Sienet nou­si­vat Me­ri-La­pis­sa ke­rät­tä­vik­si nor­maa­lia myö­hem­min – sie­ni­kurs­si­lais­ten ko­rei­hin ja pus­sei­hin löytyi

Maija-Liisa Eskelinen löysi metsän uumenista hyvännäköisiä karvarouskuja.
Maija-Liisa Eskelinen löysi metsän uumenista hyvännäköisiä karvarouskuja.
Kuva: Jouni Valikainen

– Heitä metsään takaisin tuo sieni, sieniasiantuntija Sami Alanissi sanoo Työväen sivistysliiton Kemin osaston sienikurssille osallistuvalle sienestäjälle kun porukka kokoontui Kemin lähimetsään.

Jokainen kurssilainen löysi koreihinsa tai pusseihinsa hienoja vasta nousseita sieniä, lähinnä rouskuja.

– Osallistuin tälle kurssille muistin virkistämisen vuoksi. Rouskut ja tatit ovat minulle tutuimpia sieniä. Metsässä on muutenkin mukava kulkea. Jos sieniä löytyy, se on vain plussaa, Maija-Liisa Eskelinen kertoi.

Eskelisen pussi täyttyi nopeasti madottomista rouskuista.

Eija Ikäläinen on tottunut sienestäjä. Hän ei käyttänyt energiaa ryteikössä tarpomiseen vaan alkoi täyttää koriaan heti parkkipaikan reunamilta.

– Katso, kun löytyi hyvännäköisiä karvarouskuja. Ne pitää illalla puhdistaa paremmin, ryöpätä ja säilöä. Mökiltämme Simojokivarresta löytyy paljon kangasrouskuja, Eija Ikäläinen sanoi.

Sami Alanissi toi kurssilaisten tunnistettavaksi parikymmentä eri sientä.
Sami Alanissi toi kurssilaisten tunnistettavaksi parikymmentä eri sientä.

Sami Alanissi toi kurssilaisten nähtäville pöydällisen eri sieniä. Osa oli ollut sienestäjällä pakkasessa. Joukossa oli muun muassa komeita tatteja, erilaisia rouskuja, lampaankääpä, typäskääpä, kehnäsieni... Kokenut sienestäjä kertoi heti alkuunsa, että sienivuosi on ollut Meri-Lapissa kehno.

– Pitkä kuiva jakso on vaikuttanut sienisatoon. Tatteja alkoi nousta vasta kolmisen viikkoa sitten. Vaikka sateitakin on ollut, niin kun kunttaa kaivaa vähän syvempää, se vain pölisee kuivuuttaan. Löytämäni herkku- ja punikkitatit ovat olleet hyvälaatuisia. Karva- ja haaparouskuja on myös löytynyt sienikassiin, Alanissi kertoi.

Alanissi ei allekirjoita väitettä, että sienimetsälle pitäisi välttämättä lähteä alan asiantuntijan kanssa.

– Kannattaa aluksi oppia tunnistamaan kolmesta viiteen sientä ja opetella sen jälkeen yksi kerrallaan lisää. Tunnistamaton sieni kannattaa tuoda kokonaisena kotiin ja tutkia sienikirjoista, mikä se mahtaa olla. Kauppasienikurssin käyneenä tunnistan parikymmentä sientä ja kerään noin kymmentä eri lajia, Alanissi sanoo.

Kurssille Alanissi oli tuonut mukanaan Saimi Hoyerin kirjan Sieniä ja ihmisiä. Sienikirjoja löytyy niputtain kirjaston hyllyiltäkin.

Eija Ikäläinen löysi parkkipaikan läheisyydestä nuoria karvarouskuja.
Eija Ikäläinen löysi parkkipaikan läheisyydestä nuoria karvarouskuja.
Kuva: Jouni Valikainen

Sienikouluttaja antoi kurssilaisille helpottavan tiedon. Alanissin mielestä sieniä voi kerätä lähes mistä vain.

– Aivan nelostien vierestä en keräisi sieniä. Tiehen pitää jättää muutaman kymmenen metrin välimatka. Metsäteillä voi aivan hyvin kerätä sieniä tienpenkasta. Jo 1970-luvulla keräsin sieniä Kemi Oy:n lähistöltä ja vieläkin olen hengissä. Sellutehtaat eivät estä sienten keruuta.

Alanissi kerää sieniä esimerkiksi omalta kotipihaltaan. Mies on noukkinut eri mustesieniä pihanurmikoltaan.

– Yhtenä yleisenä neuvona olen sanonut, että älkää koskeko lampaankääpää lukuun ottamatta valkoisiin sieniin. Herkullista lampaankääpää ei pidä sekoittaa kitkerään typäskääpään.

Annika Keskitalon kymmenen minuutin keräystulos. Päällimmäisinä männynleppärousku ja karvarousku.
Annika Keskitalon kymmenen minuutin keräystulos. Päällimmäisinä männynleppärousku ja karvarousku.
Kuva: Jouni Valikainen

Sami Alanissi upposi tosissaan sienten maailmaan jo 25 vuotta sitten, kun hän oli vaeltamassa Ruotsin Abiskossa.

– Sieltä löytyi haaparouskuja ja punikkitatteja, joiden lakin halkaisija oli noin kaksikymmentä senttimetriä. Vein niitä ravintola Oppipoikaan, mutta siellä ei niin isoja sieniä otettu heti vastaan. Kun lakin leikkasi kahtia, niin ne osoittautuivat ykkösluokan sieniksi.

Alanissi vietti Abiskossa useana vuotena kuukauden ajan. Sienisaalis painoi usein 700-900 kiloa.

Alanissi sai hyvää palautetta myös keräämistään korvasienistä. Kevään sieni on melko harvinainen Meri-Lapissa. Mies on löytänyt korvasieniä lentokentän ja Hietakaulan ampumaradan läheltä.

– Keräsin Lapissa muutaman vuoden vanhoilta hakkuualueilta päivässä sata kiloa korvasieniä. Myin osan niistä Helsingin parhaimpiin kuuluvaan ravintoloihin. He tilasivat niitä hetken päästä kaksikymmentä kiloa lisää. Monet tekevät korvasienen keruussa sen virheen, että he eivät leikkaa jalasta tarpeeksi isoa palaa pois. Siihen jää helposti hiekkaa, Alanissi tietää kertoa.

Sami Alanissin sieniveitsi on rakennettu juuresveitsestä ja pullasutista. Veitsen ei tarvitse olla terävä.
Sami Alanissin sieniveitsi on rakennettu juuresveitsestä ja pullasutista. Veitsen ei tarvitse olla terävä.
Kuva: Jouni Valikainen

Työväen sivistysliiton Kemin osasto järjestää erilaisia kursseja kysynnän perusteella. Sienikurssin lisäksi kurssilaiset pääsevät tutustumaan esimerkiksi älypuhelimen ja valokuvauksen saloihin.

Lopuksi työkaverin anekdootti sienestyksestä.

– Kaveri sanoi, että kerää vain sellaisia sieniä mitä tunnet. Minulla oli sen jälkeen kotona kassillinen punaisia kärpässieniä.