Suomella on koko itsenäisyyden pituinen perinne huoltovarmuuden vaalimisesta osana kokonaisturvallisuutta. Aiemmin kyse on ollut leimallisesti varautumisesta sotaan ja tavoitteesta selvitä yksin varastoimalla esimerkiksi viljaa, polttoainetta ja sotatarvikkeita.
Nykymaailmassa monet keskeiset yhteiskunnan toiminnot ovat kuitenkin muiden kuin viranomaisten hoidossa ja osin suomalaisen päätöksenteon ulottumattomissa. Samaan aikaa turvallisuusympäristön kiristyminen näyttää kuitenkin jälleen korostavan perinteisen varautumisen tarvetta.
Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tuoreen raportin mukaan huoltovarmuuteen kohdistuu ristikkäisiä paineita:
Yritykset ja viranomaiset
Raportissa todetaan Suomen tehneen monen muun valtion tavoin peruslinjauksen, jonka mukaan normaalioloissa myös kriittinen infrastruktuuri ja palvelut hoituvat tehokkaimmin voittoa tavoittelevien yksityisten yritysten toimesta.
Suomen Nato-edustuston erityisasiantuntijan Axel Hagelstamin mukaan elinkeinoelämällä on viranomaisia parempi valmius reagoida normaaliajan häiriöihin liike-elämässä.
- Mutta pahoissa kriiseissä, kun kyse on yhteiskunnan selviytymisessä, ei vastuuta voida ulkoistaa (viranomaisilta elinkeinoelämälle), Hagelstam sanoo.
Upin raportin mukaan Suomessa näyttäisi olevan epäselvyyttä siitä, kenelle vastuu kuuluu liiketoimintariskien ja yhteiskunnallisten riskien rajamaastossa.
Rajojen sisällä ja niiden yli
Asetelma muuttuu monimutkaisemmaksi, kun mukaan otetaan kansainvälinen ulottuvuus. Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi muistuttaa, että yhteiskunnan kannalta tärkeistä toiminnoista suuri osa on ulkomaisessa omistuksessa.
Kaupin mukaan suomalaisessa liike-elämässä on laajasti sitouduttu huoltovarmuustyöhön ja toiminta sen puitteissa on tavoiteltua. Mutta miten löytää sama mielekkyys ulkomaisen omistajan kannalta, Kauppi kysyy.
- Enää ei voida toimia vanhoilla metodeilla. Ei voida esimerkiksi ottaa haltuun jotain infrastruktuuria Suomessa eikä pakottaa yhteistyöhön, hän muistuttaa.
Upin raportin pääviestin mukaan Suomi on hyvin riippuvainen taloudellisista, poliittisista ja jopa sotilaallisista yhteyksistä ulkomaailmaan, eikä kykene omin voimin varmistamaan huoltovarmuutta. Kaupin mukaan esimerkiksi finanssialalla "kaikki keskeiset prosessit" ovat kansainvälissä tietojärjestelmissä, ehkä tärkeimpänä maksuliikenne.
Asiantuntijoiden mukaan huoltovarmuudesta huolehtiminen on nykymaailmassa tasapainoilua. Esimerkiksi tietojärjestelmien kansallisilla varajärjestelmillä ei ole merkitystä, jos verkkoyhteydet ulkomaailmaan eivät toimi – mutta eivät toimivat yhteydetkään auta, jos kaatuneelle järjestelmälle ei ole kotimaassa varajärjestelmää.
Huoltovarmuus muutoksessa - Kansallisen varautumisen haasteet kansainvälisessä ympäristössä. Ulkopoliittinen instituutti http://www.fiia.fi/fi/publication/634/huoltovarmuus_muutoksessa/