Suomi saavutti Pariisin olympialaisissa uskomattoman nollatuloksen. Ei mitalin mitalia. Se on synnyttänyt tunteiden vyöryn, joka on ylittänyt kaikki tähänastiset sometusennätykset. Lynkkausmieltä näyttää riittävän, mutta harva hallitsee kokonaisnäkemyksen. Yleisilme on ilkeily ja iva.
Nyt jos koskaan olisi pystyttävä selviämään suomalaisen urheilun yhteisestä kriisistä. Se ei onnistu syyttäen, eikä tuomiten, vaan kehittämällä uusia oivalluksia, saamalla urheiluväki liikkeelle ja nostamalla yhteistä vastuuntuntoa minä-minä-maailmassa.
Urheiluseuratoiminta on aivan liian harvojen hartioilla. Tarvitaan vapaaehtoisia ja etenkin sellaisia, joilla on kykyä sitoutua pidempään mukana oloon. Kyse on oman ajan jakamisesta omien tarpeitten ja yhteisen toiminnan välillä.
Vapaaehtoistoiminta rikastuttaa ja tarjoaa merkityksellisyyden kokemuksia. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Pieni matkakorvaus on paikallaan, mutta pitää muistaa, että nekin varat pitää ensin tienata. Keikkailijatkin ovat aina tervetulleita, mutta heidän varaansa ei isoja tapahtumia eikä suuria tilaisuuksia voida suunnitella eikä toteuttaa.
Seuratoiminnan kehittämisen agendalle saatava entisen ABC-systeemien tapainen ohjaaja/ valmentajakoulutus, mikä paloiteltiin niin, että valmentamisen idea ja kokonaisuus hävisivät. Alue- ja piiritason organisaatiot ovat harvassa. Ei enää ole ketään, joka järjestäisi piiritason pieniä kisoja. Erikoisliittojen toiminta on siirretty olympiakomitealle, joka ei pysty vastaamaan kentän tarpeisiin. Paljon mainostettu huippu-urheilun muutosryhmä tuotti vain humusta, ei mitään uutta.
Meiltä puuttuu lajikoulutus ja siihen tarvittava koulutusmateriaali. Jääkiekkoliitto on parhaiten pitänyt asemansa, koska siellä on osattu sijoittaa MM -kisojen tuottoja kentälle poikimaan.
Suomessa on muihin maihin verrattuna erityinen urheiluopistojärjestelmä, mutta onko siitä menestysahdinkoa helpottamaan? On ja ei. Kuortane on esimerkillään valinnut kehittämisen tien. Lapissa suma seisoo. Lapin urheiluopisto olosuhteineen on, painonnostoa lukuun ottamatta, uhrattu matkailulle.
Jos pidämme kilpa- ja huippu-urheilua tärkeänä, tarvitaan yhteisvastuullisuutta ja uudenlaista sitoutumista. Asennetta ja innostusta ei rahalla osteta. Yksin ei suuria muutoksia saada aikaan. Porukalla kylläkin. Sanoista on siirryttävä tekoihin ja uskallettava tehdä rohkeita päätöksiä.