Ruotsin puolella ei tähän vuoden aikaan kannata kahvilassa pyytää suomenruotsalaisittain semlaa, ainakaan suolaisen nälkään ja vielä vähemmän kinkulla tai juustolla. Semla ei nimittäin ole täällä mikään sämpylä vaan mehevä laskiaispulla.
- Ei, en ostanut kuin leipää ja laskiaispullia, vastaakin torniolainen Pehr-Olof Wahlberg , kun toimittaja utelee, onko kassissa mahdollisesti semloja.
Tästä huolimatta hän on kuin onkin ostanut konditoriasta ihkaoikeita ruotsalaisia laskiaispullia eli semloja. Ja täyte on sitä mitä pitääkin eli pehmeää, lähes valuvaa mantelimassaa ja kermavaahtoa.
- Kyllä, perinteisiä ostin, Wahlberg paljastaa.
Wahlberg kertoo hakevansa laskiaissesongin aikana muutaman kerran näitä herkkuja Haaparannan puolelta.
- En kovin usein, koska eihän sitä makeaa saa liikaa syödä.
Ruotsalainen semla eroaa jonkin verran suomalaisesta laskiaispullasta. Kokemusperäinen ja subjektiivinen tutkimus osoittaa, että pullaa ei ole tehty tavallisesta pullataikinasta, koska se on paistettuna ilmavaa höttöröä, joka ei juuri pureskelua kaipaa. Vallitseva makunautinto on kerman ja mantelimassan herkullinen liitto pienellä vehnäsen kosketuksella.
Haaparannalla, jossa otetaan huomioon sekä suomalaiset että ruotsalaiset perinteet, on saatavana myös hillolla ja kermavaahdolla täytettyjä pullia, mutta rajalta ei tarvitse mennä kauas, ennen kuin sylttisemlat loppuvat. Allergikoille löytyy toki vaihtoehtoja.
Semlasesonki alkaa Ruotsin puolella heti joulun jälkeen ja viimeistään tapaninpäivänä. Kun taikinaan sekoitetaan vähän keltaista sahramia sitä voi syödä joulunakin. Sesonki jatkuu koko alkutalven. Sitä ei katkaise edes Runebergin torttu, joka toistaiseksi on ruotsalaisille lähes tuntematon leivonnainen.
Semlaraati on toistuva juttuaihe useissa ruotsalaisissa maakuntalehdessä. Joku porukka valitaan testaamaan kymmenkunta eri leipomoiden valmistamaa leivonnaista, joiden joukosta äänestetään voittaja. Norrbottenin läänin periferiassa vaikuttavat leipomot jäävät tosin aina nuolemaan kynsiään tai ehkä kermaa semlan jäljiltä, sillä raadit tai toimittajat eivät koskaan jaksa lähteä testeihin Luulajaa kauemmas.
Tällä kertaa tämän lehden raati kokoontui Haaparannalla, tosin varsin pienenä ja valikoimaltaan suppeana, koska paikallisia leipomoita on vain yksi eli Nya Konditoriet. Raadin muodosti Therese Gebraeil Jakobsson , joka suostui pieneen herkutteluhetkeen sopivasti ennen kuntosalille menoa. Alunperin vojakkalalainen Jakobsson on kolmen kuukauden lomalla Kanadan Vancouverista, jossa hän työskentelee sikäläisessä Ikeassa.
- Meillä on siellä paljon ruotsalaisia herkkuja, mutta ei valitettavasti vielä semloja. Pitää käyttää tilaisuutta hyväksi ja syödä täällä, hän sanoo ja antaa kymmenen pistettä.
Ruotsin kielen laskiaispullaa tarkoittava sana semla juontaa juurensa antiikin ajan kansojen sanastoista. Semla tai simla tarkoitti niin roomalaisilla, arabeilla kuin kreikkalaisillakin hienoimmista vehnäjauhoista leivottua leivonnaista.
Sana löytyy muodossa semlokakor jo vanhimmista skandinaavien kielille käännetyistä raamatuista.
Toinen selitys on latinankielinen simila ja semlja, jotka tarkoittavat palloa tai maapalloa. Semlan rinnalla on käytetty myös nimeä fettisdagsbulle eli laskiaisitiistaipulla.
Ruotsissa varhaisimmat semlojen herkutteluhetket ajoitetaan jo 1600–luvun lopulle. Alussa täyte oli pullasta, voista ja kermasta keitettyä mössöä. Manteli tuli kuvioihin jo 1700–luvulla, hillo sen sijaan ei vielä tänäkään päivänä ole yleistynyt juuri muualla kuin Suomen rajaseudulla.
Suomenruotsissa sana semla tarkoittaa sämpylää.
Ruotsissa syödään 5 miljoonaa semlaa pelkästään laskiaistiistaina. Koko sesongin lukumäärä lienee kymmenissä miljoonissa.