Sek­suaa­li­ri­kos­epäi­ly­jä yli 2 000 vuo­sit­tain ja ul­ko­maa­lai­set yli­edus­tet­tui­na eri­tyi­ses­ti rais­kauk­sis­sa – Näin ri­kok­sia voi en­nal­ta­eh­käis­tä

Poliisin tietoon tulee vuosittain reilusti yli 2 000 seksuaalirikosepäilyä. Näitä rikoksia voi siis sanoa tehtävän useita päivittäin.

Seksuaalirikoksia ovat esimerkiksi raiskaukset, lapsiin kohdistuvat seksuaaliset hyväksikäytöt ja seksikauppaan liittyvät rikokset.

Tilastot eivät tosin kerro koko totuutta seksuaalirikoksista, koska niihin liittyy paljon piilorikollisuutta. Suuri osa raiskausrikoksista ja niiden yrityksistä jää poliisilta piiloon.

Tilastot kertovat kuitenkin siitä, että seksuaalirikollinen on lähes aina mies. Usein tekijä on ammattiaseman, koulutuksen ja tulojen perusteella heikommassa asemassa kuin väestö keskimäärin. Näin kerrotaan Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Rikostilanne-raportissa viime vuodelta.

Raportissa kerrotaan lisäksi se, että poliisin tietoon tulleissa raiskauksissa ulkomaan kansalainen oli epäiltynä 30 prosentissa selvitetyistä rikoksista vuonna 2017. Vuonna 2016 vastaava osuus oli 29 prosenttia.

Ulkomaalaisia on Suomessa noin 4,4 prosenttia, joten he ovat raiskaustilastoissa yliedustettuina. Osuus on ollut sitä suurempi, mitä törkeämmästä rikoslajista on kyse.

Noin 17 prosenttia kaikkien seksuaalirikosten tekijöistä on poliisin mukaan ulkomaalaisia.

Irakilaiset erottuvat tilastossa

Viime vuosina tilastoissa näkyy irakilaisten epäiltyjen määrän kasvu. Vuonna 2014 irakilaisia epäiltiin 60 seksuaalirikoksesta, mutta vuonna 2016 jo 245 seksuaalirikoksesta. Määrä nelinkertaistui, mutta laski vuonna 2017 irakilaisten osalta 157 seksuaalirikosepäilyyn.

Tänä vuonna määrä oli marraskuun loppuun mennessä irakilaisten osalta sama eli 157 epäiltyä seksuaalirikosta.

Suomeen tuli vuonna 2015 yli 32 000 turvapaikanhakijaa, joista suuri osa oli Irakista.

Maahanmuuttovirastossa oli vuonna 2015 vireillä lähes 26 000 irakilaisten tekemää hakemusta.

Afganistanilaisten epäillyt seksuaalirikokset ovat olleet seuraavaksi yleisimpiä. Niitä on ollut viime vuosina hieman alle sata, mutta trendi on ollut nouseva.

Poliisin tilastossa yhtä henkilöä on voitu epäillä useasta rikoksesta, joten epäiltyjä on todennäköisesti ollut vähemmän kuin rikoksia.

Rikosten ehkäisy olisi mahdollista

Miten seksuaalirikoksia voitaisiin ehkäistä? Ulkomaalaisten suhteellisesta yliedustuksesta huolimatta suomalaisten tekemiä rikoksia on niin paljon, ettei rajojen kiinni laittaminen lopettaisi seksuaalirikoksia.

Asiantuntijoiden mukaan kasvatus on avainasemassa seksuaalirikosten ennaltaehkäisyssä.

– Yhtä keinoa ennaltaehkäisyyn ei ole, mutta seksuaalikasvatuksella pitäisi enemmän opettaa, missä menevät toisten ihmisten rajat ja miten toisia kunnioitetaan. Tätä ei tehdä Suomessa liikaa. Kasvatus kuuluu niin vanhemmille kuin kouluille. Myös turvataitoja netissä on parannettava. Rajaton pääsy nettiin ilman turvataitoja ei ole hyväksi lapsille, pohtii väkivalta- ja kriisityön yksikön johtaja Satu Hintikka Setlementti Tampere ry:stä.

Hintikan johtama yksikkö tarjoaa kriisiapua ja tukiryhmiä seksuaalisen väkivallan uhreille, tekijöille ja heidän läheisilleen.

– Suomessa olisi annettava lisää resursseja matalan kynnyksen paikoille, joista saisi apua, jos ihmisellä herää huoli seksuaalisesta toiminnastaan tai hän on jo syyllistynyt vääriin tekoihin. Seksuaalirikosten taustalla ei ole vain yhtä syytä, vaan riskiä siihen lisäävät monet tekijät yhdessä, esimerkiksi puutteet tunnesäätelyssä ja vaikeudet ihmissuhteissa, Hintikka sanoo.

Kasvatuksen tarve on huomattu myös lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten ehkäisyyn tähtäävässä SeriE-hankkeessa. Hanke on maksuton tukipalvelu vapaaehtoisille osallistujille, joilla on esimerkiksi fantasioita lapsia kohtaan.

SeriE-hankkeessa työskentelevä erityisasiantuntija Anna Kolster painottaa, että seksuaalikasvatusta pitäisi tarvittaessa antaa mahdollisimman nuorella iällä.

– Esimerkiksi pedofiileista on se myytti, että he ovat vanhempia namusetiä. Ihmisten kohdalla nämä taipumukset tulevat henkilöille itselleen ilmi usein jo murrosiän kehitysvaiheessa. Haasteenamme on, että nämä nuoret löytäisivät ennaltaehkäisevien palvelujen pariin jo varhaisessa vaiheessa, Kolster pohtii.

Jos ei hae apua, riski rikoksen tekemiseen kasvaa.

– Apua ei puolestaan uskalla hakea, jos pitää itseään hirviönä. Siksi pitäisi lisätä ymmärrystä, ettei ajattelu ole vielä rikos, Kolster kertoo.

SeriE-hankkeessa on huomattu, ettei patenttiratkaisuja rikosten ehkäisyyn ole. Ratkaisuja on lähdettävä hakemaan yksilöllisesti.

– Kaikki tapaukset ovat omanlaisiaan. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita hankkeen tarjoaman avun lisäksi esimerkiksi mielenterveyspalveluita tai muuta kuntoutusta. Tavoitteena on aina se, ettei fantasioista tule rikoksia, kertoo hankkeen verkostokoordinaattori Anni Ahtola Kriminaalihuollon tukisäätiöstä.