Seksuaalirikollisten lääkehoito rikosten uusimisen ehkäisemiseksi on Suomessa vielä hyvin harvinaista. Hoidon aloittamista kartoittavissa tutkimuksissa on käynyt vajaan kolmen vuoden aikana kymmenkunta vankia, jotka on tuomittu lapsiin tai aikuisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin, tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan näistä vain pari on sitoutunut käyttämään seksuaalista viettiä vähentävää lääkitystä.
Lauerma kuitenkin uskoo hoidon lisääntyvän, kun asia tulee nykyistä paremmin tutuksi vankiloissa ja kun lääkitykseen liittyvät pelot hälvenevät.
- Tämä on asia, joka täytyy rauhallisesti informaatiota tarjoten ajaa sisään, Lauerma sanoo.
Lääkehoidon järjestämisestä säädettiin vuonna 2014 voimaan tulleessa laissa. Sitä koskevassa hallituksen esityksessä arvioitiin, että lääkehoitoa käyttäisi enintään kymmenen seksuaalirikoksesta tuomittua vuodessa.
Lääkehoito perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Lain mukaan vangilta voidaan kuitenkin edellyttää sitoutumista seksuaalista halua ja kykyä vaimentavaan lääkitykseen, jos hän haluaa päästä valvottuun koevapauteen eli harjoittelemaan siviilielämää vankilan ulkopuolelle.
Käytännössä ehto koskee esimerkiksi rikoksentekijöitä, jotka on tuomittu törkeästä raiskauksesta tai törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja joiden rikoksen uusimisriski on korkea.
Ideana on, että vanki aloittaa lääkehoidon vankeusajan loppupuolella ja jatkaa sitä valvotun koevapauden jälkeen ehdonalaisessa vapaudessa. Lääkehoito voi olla luonteva jatko esimerkiksi seksuaalirikollisten STOP-toimintaohjelmalle, johon vanki on osallistunut.
Kahdeksan kuukautta kestävän STOP-ohjelman aikana vanki käy läpi rikollista toimintaansa ja siihen johtanutta ajatteluaan, pyrkii ymmärtämään tekonsa seurauksia uhrille ja hänen läheisilleen sekä pohtii ja harjoittelee keinoja, jotka tukevat rikoksetonta elämäntapaa tulevaisuudessa. Ohjelmaa järjestetään 5–8 hengen ryhmissä kahdesti vuodessa Riihimäen vankilassa.
Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka kertoo, että jokaisen seksuaalirikoksista tuomitun kohdalla mietitään, voisiko hän hyötyä lääkehoidosta. Riihimäeltä on lähtenyt lääkehoidon tarpeen arviointiin Psykiatriseen vankisairaalaan puolen vuoden aikana kaksi ihmistä ja kolmas on kohta lähdössä. Ylipekka kertoo tietävänsä yhden miesvangin, joka on aloittanut lääkityksen.
Vangit suhtautuvat lääkehoitoon vaihtelevasti.
- Yleensä ajatus herättää ensimmäisenä aikamoista vastustusta, koska mielleyhtymä, mikä heille hoidosta tulee on se, että seksuaalisuus leikataan ihmisestä irti, Ylipekka sanoo.
Hänen mukaansa keskusteluissa vankien kanssa korostetaan, ettei lääkityksen tarpeen arviointi sido vielä mihinkään vaan että siellä saa lisätietoa hoidoista. Jotkut vangeista suostuvatkin käymään arvioinnissa, kun taas osa tuumii, että valvottu koevapaus on parempi unohtaa.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma huomauttaa, että julkisuudessa paljon käytetty termi kemiallinen kastraatio on lääkehoidolle turhan dramaattinen nimitys.
- Hoito ei ensinnäkään kastroi pysyvästi ketään, eikä läheskään aina pyritä sukupuolivietin täydelliseen poistamiseen vaan siihen, että käyttäytymisen pakonomaisuus katoaisi, hän painottaa.
Seksuaalirikollisille voidaan antaa monenlaista lääkehoitoa, jolla pyritään ehkäisemään uusintarikollisuutta. Tehokkain hoitomuoto on lääkitys, joka vähentää rajusti miessukupuolihormonin eli testosteronin määrää elimistössä. Tämä vaimentaa sukupuolivietin.
Uusimisriskiin voidaan vaikuttaa myös mielialalääkkeillä, jotka vähentävät taipumusta pakonomaiseen käyttäytymiseen. Myös esimerkiksi Antabusta voidaan antaa niille, joilla alkoholi laukaisee estot ja on tekojen taustalla.
Hoidon sivuvaikutukset ovat mielialalääkkeillä ja Antabuksella yleensä vähäisiä ja ilmenevät hoidon alussa. Hormonaalisissa hoidoissa myös pitkällä aikavälillä kehittyvät sivuvaikutukset ovat sen sijaan mahdollisia. Näihin voi liittyä esimerkiksi haluttomuutta, mielialaoireita ja energisyyden vähenemistä. Joissakin tapauksissa hormonihoitoihin voi liittyä myös sydämeen ja luustoon kohdistuvia haittoja. Hannu Lauerman mukaan näitä ei ole kuitenkaan tullut toistaiseksi vastaan.
Dagens Nyheter uutisoi viime viikolla, että Karoliinisessa instituutissa on käynnissä kolmevuotinen tutkimus, joka liittyy lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisyyn.
Tutkimukseen osallistuu ihmisiä, joita ei ole tuomittu rikoksesta mutta jotka ovat ottaneet yhteyttä auttavaan puhelimeen lapsiin kohdistuneiden seksuaalifantasioiden takia. Tutkimuksessa testataan sitä, miten eturauhassyövän hoidossa yleensä käytetty valmiste Degarelix vaikuttaa rikoksentekoriskiin.
– Degarelix on vastaava kuin eräs suomalainen valmiste, jota mekin olemme jo käyttäneet, Lauerma sanoo