Jos seksuaalirikoksesta toistuvasti tuomittu henkilö ei sovellu tai halua osallistua mihinkään hoito-ohjelmaan, ei Suomessa ole muuta tehtävissä kuin pitää häntä vankilassa kerta kerralta pitempään. Näin sanoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma. Tällä tavalla aika, jona henkilö ei pysty tekemään lisää rikoksia, pitenee.
– Sekään ei aina riitä, mutta se on ainoa pakottamisen tapa, joka meillä laissa on, Lauerma sanoo STT:lle.
Vankiloissa on ollut vuodesta 1998 lähtien käytössä stop-ohjelma, joka tähtää siihen, että seksuaalirikosten uusimisriski pienenisi. Lauerman mukaan siihen ei kuitenkaan voi ottaa kaikkia ohjelmaa tarvitsevia, koska kaikki eivät sovellu ryhmätyöskentelyyn.
– Jos henkilö on esimerkiksi erittäin asosiaalinen ja manipulatiivinen ja ryhmätilanteessa kohtuuttoman dominanssihakuinen, voi olla, että hän ei kerta kaikkiaan sovi siihen ryhmään. Hän onnistuu sabotoimaan ryhmätyöskentelyä.
Lauerman mukaan seksuaalirikoksesta tuomitun tuomion pitää myös olla riittävän pitkä, jotta toimintaohjelmaan pääsee kärryille ja pystyy hoitamaan sen loppuun asti.
Hoito-ohjelman lisäksi seksuaalirikoksesta tuomitulle on olemassa mahdollisuus päästä vapauteen valvotun koevapauden muodossa vähän aikaisemmin, jos tuomittu sitoutuu käyttämään hänelle sopivaksi todettua viettiä hillitsevää lääkitystä.
– Siihenkin ottautuu hyvin harva. Hyvin ohkainen noro tapauksia on siihen toistaiseksi lähtenyt.