Se­bas­tian Aho aisti jo hal­lil­le tul­les­saan, että Ruot­si-ot­te­lus­ta tulee poik­keuk­sel­li­sen kova – "Ha­lu­sim­me tur­nauk­sel­le uuden star­tin"

Suomi–Ruotsi on klassikko, jota varten ei erikseen tarvitse hakea sytytysainetta. Leijonilla oli alla nöyryyttävä tappio Slovakialle, jonka sinivalkoinen joukkue kykeni kanavoimaan vimmaksi ja taisteluksi. Tuloksena oli huima taisteluvoitto Tre Kronorista ottelussa, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

– Erityislataus tuli Ruotsin kohtaamisesta ja siitä, että tarvitsimme voittoa. Halusimme turnaukselle uuden startin huonon tuloksen jälkeen, ja siinä onnistuimme. Tämä oli intensiivinen ja tunnerikas ottelu, joka vaati kovaa kamppailua jokaiselta äijältä, Aho linjasi.

Suomen taisteluilmeen ruumiillistuma oli kolmosketjun keskushyökkääjä Anton Lundell. 24-vuotias helsinkiläinen paimensi vastustajan suurimpia tähtiä, ohjasi Suomen toisen maalin ja pelasti joukkueensa kolmannessa erässä lähestulkoon varmalta takaiskulta.

3–1-tilanteessa kiekko liukui vääjäämättä kohti Suomen maalia kuin Nick Borgenin yli 30 vuotta vanhassa hittirenkutuksessa, mutta Lundell suti laatan maaliviivalta väljemmille vesille.

– Oli varmasti yksi parhaista maaotteluistani. Saimme ensimmäisestä ottelusta kiukkua, että haluamme taistella loppuun asti. On tärkeää osata pelata tällaisissa tiukoissa otteluissa ja pysyä rauhallisena, Lundell kertoi.

Ottelun tuoksinassa mailataituruudestaan tunnettu Mikael Granlund intoutui näyttämään pelaamisestaan uusia puolia. Oulunsalon kasvatti jysäytti toisessa erässä jykevän taklauksen, jonka seurauksena ruotsalaistähti Elias Pettersson keräsi romujaan Suomen vaihtoaitiosta.

– Oli uran ensimmäinen kerta, kun taklasin vastustajan vaihtoaition puolelle. Kylläpä tuntui hyvältä, Granlund hymyili.

Leijonat sai Tre Kronoria vastaan pelaamiseensa happea alaketjuilta. Avausmaalin laukoi kolmospakkiparin Nikolas Matinpalo. Hänen ja Lundellin jälkeen maalinteossa onnistui alivoimalla osunut Joel Armia, jolle esityön teki Erik Haula.

Vaikka Ruotsilla on turnauksessa NHL-palkkoja vertaillessa materiaalietu Suomeen, jään tasolla se on vain semantiikkaa. Kaukalossa oli maailman kovimman kiekkoliigan pelaajia, jotka kamppailevat arjessa toisiaan vastaan joka ilta. Silloin on turha puhua isoveli–pikkuveli-asetelmasta.

Näkyvin esimerkki oli maalivahtien taistelu, jossa Leijonat veti pidemmän korren. Erinomaista NHL-kautta pelaava Filip Gustavsson oli paperia Juuse Sarosta vastaan. Gustavsson oli epävarma jo Italiaa vastaan, eikä hän kyennyt kannattelemaan joukkuettaan, toisin kuin virkaveli toisessa päädyssä.

– Äkkiseltään ei tule mieleen yhtään erityistä torjuntaa. Mielestäni minun ei tarvinnut esittää älyttömiä. Jätkät edessäni pelasivat hyvin ja pelastivat pari tyhjää maalia, Saros totesi.

Vaikka Mikko Rantanen avasi turnauksen maalitilinsä leipomalla omasta päädystä saakka kiekon Ruotsin tyhjään nuottaan, Suomi tarvitsee tulevissa otteluissa isoilta tykeiltään tehoja. Rantasen osuma pois lukien Leijonien ykkös- ja kakkosketjut ovat pysytelleet pimennossa.

Ykköstähti Rantasta riepoteltiin paikoin kuin likaista lakanaa. Turhautunut turkulainen sortui kolmannessa erässä jopa filmaamiseen hakiessaan jäähyä Ruotsille, mutta tuomarit eivät nielaisseet syöttiä.

Ykkösketjua heikommin suoriutui Ahon johtama kakkosketju, joka otti enemmän vastaan kuin loi. Keskushyökkääjä Aho kykeni muutamaan näyttävään riistoon ja tekopaikkojen petaamiseen, mutta laitahyökkääjistä etenkin Teuvo Teräväinen on ollut tähän asti turnauksessa täysin kuutamolla.

– Mielestäni puolustimme hyvin, eikä kummallekaan tullut hirveästi paikkoja tasakentällisin. Tuolla tasolla pelin vaade on niin kova, ettei siellä voi rakennella tontteja, Aho sanoi.

Leijonien tähtisikermällä on mahdollisuus saada kaivattuja onnistumisia lauantaina iltapäivällä, kun vastaan asettuu Jukka Jalosen valmentama Italia.

Artikkelia muokattu kello 16.52: Juttu päivitetty kauttaaltaan.