Tiukkasyinen Lapin puu kasvaa hitaasti. Samaa voi sanoa suuren puukartellin jälkipyykkiä pesevästä oikeusprosessista, joka on käynnistymässä toden teolla vasta nyt, reilut kuusi vuotta joukkokanteen jättämisen jälkeen (LK/PS 30.3.).
Oikeudelta kului vuosia sen selvittämiseen, oliko metsänomistajien korvausvaatimus vanhentunut. Korkein oikeus totesi vuosi sitten, ettei ollut.
Puukartellin jatkojutun pääkäsittely alkoi äsken Helsingin käräjäoikeudessa. Kyse on 476 metsänomistajan kanteesta, jolla he vaativat vahingonkorvauksia kolmelta metsäyhtiöltä – Metsäliitolta, Stora Ensolta ja UPM-Kymmeneltä – niille myydyn puun alihinnoittelusta 1998–2004.
Taustalla on 2009 päättynyt oikeusprosessi, missä markkinaoikeus tuomitsi Stora Enson ja Metsäliiton 51 miljoonan euron sakkoihin raakapuukartellista. UPM-Kymmene välttyi sakoilta ilmiantaessaan kartellin. Oikeus totesi hintayhteistyön eli savujaon järjestelmälliseksi ja tuottavaksi. Metsäntutkimuslaitoksen arvion mukaan siitä koitui jopa 400 000 metsänomistajalle yhteensä 1–1,5 miljardin euron vahinko.
Metsänomistajien joukossa oli muun muassa Rovaniemi, joka myi puuta Stora Ensolle 1999–2004 noin miljoonan euron edestä. Kaupunki katsoo kärsineensä kartellista 250 000 euron tappion.
Metsäyhtiöt ovat vaatineet kanteiden hylkäämistä. Ne ovat myös yrittäneet painostaa metsänomistajia sovintoon härskillä paketilla, missä yhtiöt olisivat suostuneet ”jättämään asian sikseen”, jos puunmyyjät olisivat suostuneet maksamaan osan kartellikolmikon oikeudenkäyntikuluista.
Lain mukaan kartelliin syyllistyneet ovat korvausvelvollisia vahingon kärsijöille. Käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen. Metsäyhtiöt ovat vedonneet puolustuksessaan muun muassa siihen, etteivät satunnaisesti puuta myyneet yksityishenkilöt ole kilpailunrajoituslain mukaisia elinkeinonharjoittajia.
Kartellista ei ole epäilystäkään, siitä on olemassa lainvoimainen tuomio. Silti kartellikolmikko kiistää aiheuttaneensa taloudellista vahinkoa metsänomistajille.
Tämä kuulostaa maallikon korviin vähintään erikoiselta. Eikö kartellin tarkoituksena ole nimenomaan estää vapaa kilpailu ja pitää sen avulla hinta – tässä tapauksessa puun – alhaisena? Jos kartellia ei olisi ollut, puun hintakin olisi ollut parempi.
Kävi oikeusprosessissa miten tahansa, metsänomistajat ovat oikealla asialla. Kyse ei ole vain rahasta, vaan lainmukaisen toiminnan puolustamisesta yhteiskunnassa.