Kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) sanoo, että hänen on helppo samaistua voimakkaaseen häpeän tunteeseen, jota seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta voivat herättää uhrissa. Ja asiasta kertomisen vaikeuteen.
– En ole koskaan ajatellut, että seksuaalinen väkivalta on jotakin, joka koskee vain jotakuta muuta, hän sanoo.
Taustalla on kokemus, josta Hassi kertoo juuri julkaistussa kirjassaan Mannerheim-solki ja Punalippu. Taistolaisnuoruutta luotaavassa kirjassa Hassi kertoo myös, kuinka hänet 11-vuotiaana raiskattiin.
Asian esille ottamisen syynä ei ole seksuaalista häirintää näkyvästi esille tuonut #metoo-kampanja. Hassi sanoo päättäneensä monta vuotta sitten, että kertoisi nuoruusmuistelmissaan siitä, mistä hän aikanaan visusti vaikeni. Uhrien takia asiasta on tärkeää puhua.
Tapaus kertoo Hassin mukaan myös osaltaan aikakaudesta.
– Jostakin 11-vuotias tyttö oli imenyt käsityksen, että on hänen häpeänsä, että joutuu raiskatuksi. Se pitää salata, että ei joudu yhteiskunnan hylkimäksi, ikään kuin syrjään ja tuomituksi ja leimatuksi lopuksi ikää.
– Kun elämää on jo jonkun verran takana koen, että en kamalan suurta riskiä tulevaisuudelle ota kun kerron sen asian tässä kirjassa.
Hassi lisää, että "onhan niitä ahdistelukokemuksia muitakin ja joitakin kerrotaan tässä kirjassa".
Tyhmiä asioita - mutta myös "hyvää ja kestävää"
Tuoreesta kirjasta Hassi sanoo, että hän halusi kuvata, miltä taistolaisnuoruus oikeasti tuntui – hyvässä ja pahassa. Miltä pohjalta syntyi halu tehdä vallankumous, millainen oli se Suomi, jossa kasvettiin.
– Me, jotka olimme taistolaisia, puhuimme ja osittain teimmekin jälkikäteen ajatellen tyhmiä asioita, naurettavia asioita. Kriittisissä kommenteissa aikakaudesta tuppaa unohtumaan, että paljon oli hyvää ja kestävää, sellaista jota voi puolustaa edelleen.
Hassi mainitsee muun muassa Vietnamin sodan, apartheidin ja sotilasdiktatuurien vastustuksen ja koulutukseen liittyneet vaatimukset.