Samuli Paulaharjulla on värikäs kuvaus saamelaisnaisesta, joka oli kirjoittajan sanoin miehensä, poroelonsa ja renkiensä vääjäämätön isäntä. Tämä muori oli aina äänessä, osti tavaraa ja myi poroja mielensä mukaan sekä koreili milloin minkäkin värisessä verassa päässään äkäisesti keikkuva sarvilakki.
Naisen asema ei kuulosta lainkaan huonolta tuossa Paulaharjun kuvauksessa. Tosin muita tekstejä sarvilakin käyttäjistä ei juuri olekaan.