Santa Lucia ni­mik­ko-oluen­sa lan­see­raus­ti­lai­suu­des­sa Kemissä – 1980-lu­vun Kemissä oli hyvä kasvaa: "Kos­kaan kukaan ei sa­no­nut, että ette te tuom­mois­ta voi tehdä"

-
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

1980-luvun Kemissä oli tytön hyvä kasvaa, muistelevat 1980-1990-luvuilla toimineen rock-yhtyeen Santa Lucian jäsenet Kati ”Aide” Pyykkö, Virpi ”Häte” Mattila, Mari-Anne ”Sipe” Mäki, Eija ”Mape” Morottaja ja Outi-Maria ”Kultsi” Kultalahti.

– Koskaan kukaan ei sanonut, että ette te tuommoista voi tehdä. Päin vastoin. Oli se sitten savenvalantaa, balettia tai rokkibändi, meille sanottiin, että aijaa, no kiva, muistelee Mari-Anne Mäki, joka soitti yhtyeessä koskettimia.

– Ei meillä ollut koskaan epäilystä siitä, voisimmeko soittaa bändissä, bändin basisti ja suurimman osan yhtyeen kappaleista tehnyt Outi-Maria Kultalahti toteaa.

–Voisi olettaa, että tämän päivän tyttönä voi olla monella eri tavalla. Tutkimus väittää, että kasarilla oli enemmän tilaa olla laidasta laitaan, ja tämän päivän tyttöjen roolit ovat kapeammat, Mäki jatkaa.


Kasari-Kemi oli vireä kaupunki kulttuurin osalta. Soittokavereita oli paljon, ja kaupungissa järjestettiin paljon pieniä tapahtumia, joissa nuoret pääsivät soittamaan.

– Kemi Rock, Assa rokkaa, Nuorisokahvila Syke. Kemin Elmu oli tuohon aikaan hyvin toiminnallinen ja aikaan saava, kertoo kitaristi Kati Pyykkö.

Santa Lucia harjoitteli samassa paikassa kuin monet muut kemiläisbändit: Urheilutalon eli ”Urkin” kellarissa. Mutta aivan ensimmäinen treenikämppä Santa Lucialla oli Virpi Mattilan eli Häten mummola Peurasaaressa.

– Perustimme bändin itse, eikä meillä ollut ketään aikuista ohjaamassa bändisoittamiseen. Totta kai meillä oli esikuvia, joiden keikoilla olimme käyneet, Kultalahti kertoo.


Perustimme bändin itse, eikä meillä ollut ketään aikuista ohjaamassa bändisoittamiseen. Totta kai meillä oli esikuvia, joiden keikoilla olimme käyneet.
Outi-Maria Kultalahti


– Emmekä ehkä olisikaan ottaneet vastaan neuvoja aikuisilta, Pyykkö jatkaa.

Santa Lucia hajosi vuonna 1992, kun nuoret naiset lähtivät opiskelemaan. Lyhyen come backin yhtye teki kahdeksan vuotta sitten, jolloin se soitti muutaman loppuunmyydyn keikan. Keikkalavoille Santa Lucia ei ole nousemassa, ellei tarjous ole erityisen houkutteleva.

– Ohjelmatoimistot ovat kyselleet, mutta kyllä tästä hetkestä lavalle on aika pitkä matka, toteaa yhtyeen laulaja Eija Morottaja.

Santa Lucia on saanut, sen jäsenten suureksi yllätykseksi – tänä vuonna paljon huomiota osakseen aina Rollin Stone -lehti myöten. Svart Records osti yhtyeen koko tuotannon ja julkaisi sen.

– Lähdimme julkaisuun mukaan voimallisesti. Kaivoimme vanhoja julkaisemattomia demoja esiin. Kemiläislähtöinen toimittaja Tommi Virtanen kirjoitti meistä historiikin. Kaikki tämä teki vaikutuksen Rolling Stonen toimittajaan. Hän oli Google-kääntäjän avulla lukenut historiikin ja poiminut sieltä hyviä asioita artikkeliinsa, Morottaja kertoo.



Santa Lucian naiset ennen: Sipe, Häte, Mape, Aide ja Kultsi.
Santa Lucian naiset ennen: Sipe, Häte, Mape, Aide ja Kultsi.


Nyt Santa Lucia on vielä saanut oman nimikkokaljankin. Tornion Panimon miedosti chilillä maustettu olut on nimeltään Perse palaa. Nimi on Kultalahden tekemästä kappaleesta.

– En muista kauhean tarkkaan, miten biisi sai alkunsa, mutta kappale kertoo vahingonilosta, kertoo Outi-Maria Kultalahti.

– Minusta se on kaunis tarina välittämisestä, pohtii Morottaja.

Oulussa asuva Kultalahti tekee musiikkia edelleen.

– Perustekeminen on pysynyt samanlaisena, vaikka tietysti teen musiikkia monipuolisemmin. En mieti, että haluan tehdä kappaleen tietystä asiasta, vaan biisi alkaa punoutua vaikkapa tietyn lauseen ympärille. Säveltelen aika paljon päässäni. Tietysti tekstit ja niiden aiheet ovat paljon muuttuneet siitä, kun olin 15-vuotias.

Tältä näyttää Santa Lucian oma chiliä sisältävä nimikkokalja.
Tältä näyttää Santa Lucian oma chiliä sisältävä nimikkokalja.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio