San­na-Lee­na Pe­run­gan am­pu­ma­hiih­to­ura kävi ve­den­ja­ka­jal­la ai­vo­kas­vai­men takia – uusi ura ur­hei­lu­toi­mit­ta­ja­na toi mie­le­käs­tä ja haas­teel­lis­ta te­ke­mis­tä

Sanna-Leena Perunka oli mukana Ylen joukkueessa myös Levin maailmancupissa. Haastateltaviin kuului mm. Joulupukki.

Kuva: Pekka Aho

Entinen ampumahiihdon maajoukkuenainen Sanna-Leena Perunka on hyvä esimerkki siitä, että urheilu ei välttämättä jätä rauhaan edes oman kilpa-uran päätyttyä.

Rovaniemeläislähtöinen Perunka lopetti ampumahiihdon 28-vuotiaana ja yritti tosissaan suuntautua muualle. Hän opiskeli Lapin yliopistossa luokanopettajaksi, teki opettajan töitä Espoossa, mutta huomasi pian olevansa takaisin urheilun parissa valmentajana ja myös urheilutoimittajana. Opettajaopintojen ohella hän suoritti ammattivalmentajatutkinnon.

– Mietin joskus nuorena, että urheilutoimittajan homma olisi kivaa. Oman urheilu-uran jälkeen ajatus kuitenkin oli, että nyt voin tehdä ihan jotakin muuta kuin urheilua, naurahtaa Perunka.

Toisin kävi. Perunka on toiminut jo yhden olympiadin Ylen ampumahiihtokommentaattorina, kuluu Suomen Ampumahiihtoliiton hallitukseen, kirjoittaa urheilusta useaan lehteen, tekee juontokeikkoja urheiluun ja liikuntaan liittyviin tapahtumiin ja tuoreimpana toimii olympiavoittaja Iivo Niskasen media- ja yhteistyökoordinaattorina.

– Hjallis Harkimo otti yhteyttä syksyllä ja kysyi tehtävään. Vastasin että kiitos kyllä. Olen ottanut homman pikku hiljaa haltuun. Tärkeintä on yhä, että urheilija pystyy keskittymään pääasiaan, sanoo Perunka.

42-vuotias Perunka myöntää löytäneensä urheilusta jälleen tosi mielekästä ja myös haasteellista tekemistä.

– Kun näitä tekee yrittäjänä, on vähän kuin yksilöurheilija, hän kuvailee.

Sanna-Leena Perungan ampumahiihtoura päättyi vuonna 2005. Takana oli 10 vuotta maailmancupin ja arvokisojen kiertämistä. Juniorina hän ehti saalistaa jo kuopatun Rovaniemen Ampumahiihtäjien väreissä kolme MM-mitalia sekä yhden EM-kullan.

– Polvi- ja kyynärpäävammat lopettivat uran viime kädessä, mutta käytännössä olin leikkauspöydällä melkein joka kevät. Vuosi 2003 oli oikeastaan viimeinen kisavuoteni. Sen jälkeen odottelin josko vammat paranevat, mutta ei siitä enää mitään tullut, Perunka kertaa.

Vammat eivät jättäneet Perunkaa vielä kilpailu-uran päätyttyä. Polvi on leikattu sen jälkeen kolmesti ja kyynärpää kerran.

Ennen Salt Lake Cityn olympiatalvea (2002) Perunka kävi elämänsä kovimman kilpailun. Pitkään jatkuneet pääkivut osoittautuivat tutkimuksissa aivokasvaimeksi.

– Se oli ihan vedenjakaja omalle elämälle. Sanoin etteivät tällaiset kivut voi olla normaalia ja niinhän sieltä löytyi kasvain. Aihe oli itselleni pitkään arka enkä halunnut puhua siitä. Nyt voin olla jo avoimempi kun kaikki meni lopulta hyvin. Kasvain oli hyvälaatuinen eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Sitä seurattiin useampi vuosi, kun se pieneni itsestään, Perunka kertoo.

Harjoittelu olympiatalveen alkoi käytännössä vasta syksyllä.

– Kokemus kuitenkin kirkasti itselleni sen, mitä oikeasti haluan tehdä jos saan elää.

Olympialaisissa Perungan paras sijoitus oli 20:s takaa-ajossa.

Seuraavalle kaudelle ampumahiihtäjien päävalmentajaksi valittiin Toni Roponen.

– Hän otti minut henkilökohtaiseksi valmennettavakseen ja sen jälkeen pääsin tasolle, jolle olin halunnut.

Tuohon kauteen mahtuu uran ainoa maailmancupin palkintopallisija. Se osui Ruotsin Östersundiin.

– Lähdin takaa-ajoon sijalta 12. ja olin kolmas. Toinen sija meni surkeisiin suksiin, kun norjalainen laski ohi viimeisessä alamäessä.

Saman talven MM-kisoissa Hanti-Mansijskissa Perunka hankki uran parhaan arvokisasijoituksen olemalla pikamatkan 8:s yhdellä sakolla. Yhteislähtökisassa sijoitus oli 10:s ja 15 kilometrillä 12:s. Maailmancupin kokonaispisteissäkin sijoitus oli kunnioitettava 15:s.

Viime vuosina Perungasta on kehkeytynyt urheilun puhetyöläinen lähinnä Ylen ampumahiihtokommentaattorina.

– Vaikka jännitti, ensimmäinen lähetys meni todella hyvin. Pystyin lukemaan Kaisaa (Mäkäräinen) tavalla, että hän on kisassa kolmen parhaan joukossa, Perunka muistaa.

Vaikka neljässä vuodessa on tullut jo melkoinen rutiini, hereillä on oltava koko ajan.

– On siinä jotakin samaa kuin kilpailusuorituksessa. Herpaantua ei kestä.

Perunka myöntää, että on joskus voinut pahoittaa sanomisillaan jonkun mielen.

– Tässä pitää olla analyyttinen ja sitä meiltä toivotaan. Tunnen olevani yhä väleissä urheilijoiden kanssa.

Kommentaattorin uran mieluisimmat hetket löytyvät helposti: Kaisa Mäkäräisen uroteot sekä Mari Laukkasen kaksi perättäistä voittoa Holmenkollenilla.

Perunka ei ole ampumahiihtokommentaattorina ainoa ex-urheilija. Läheisin tuttu on norjalainen Liv Grete Skjelbreid (ehti olla välillä Poiree). Saksan tv-kanavilla suorituksia arvioi mm. Kati Wilhelm.

Perungan ohella Ylen ampumahiihtolähetyksiä kommentoivat kauden aikana Paavo Puurunen ja Ville Kotikumpu.

– Alkavalla kaudella seuraan kaikki maailmancupin kisat kolmea kisaviikonloppua lukuun ottamatta. Valtaosa lähetyksistä tehdään Pasilasta. Paikalla olen Pokljukan avauksessa (2.-9.12.) sekä maaliskuun MM-kisoissa Östersundissa (7.3. alkaen).

Ylen talviurheilukommentaattoreita yhdistää yllättävän paljon lappilaisuus. Perungan lisäksi Sami Jauhojärvi kommentoi maastohiihtoa ja Kalle Palander alppihiihtoa.

– Ehkä täällä on enemmän kielestä maailmaan vedettyjä, joilta löytyy tiettyä rohkeutta sanoa asioita, Perunka arveli.