San­ka­ri­koi­ra Camon outo käytös koitui pyö­räl­lä kaa­tu­neen miehen pe­las­tuk­sek­si – me­ri­lap­pi­lais­koi­ra pal­ki­taan Hel­sin­gis­sä

Virpi Tervosella ja Camolla on edessään tapahtumarikas joulukuu. Camo saa sankarikoiran tittelin ja Virpi valmistuu sairaanhoitajan ammattiin.

Kuva: Jouni Valikainen

Melko tarkalleen vuosi sitten perjantai-illan sää oli kylmähkö ja kostea. Pimeys oli laskeutunut Kemin ylle jo kello 17 aikaan. Vuoden ikäisen amerikanstaffordshirenterrieri Camon omistaja Virpi Tervosen iltarutiineihin kuului lenkki koiran kanssa.

Ennen ulkoilua Virpi halusi puhdistaa Camon tulehtuneet korvat, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään.

– Camo ei pysynyt paikallaan ja käyttäytyi muutenkin levottomasti. Aukaisin asuntomme takaoven, jos Camolla olisi ollut hätä, mutta ei se halunnut mennä ulos, Virpi muistelee vuoden takaisia tapahtumia.

Amstaffi hoputti käskyhaukulla ja vinkumalla omistajaansa ulos pääovesta, vaikka etupihalla ei näkynyt mitään ihmeellistä. Autoja ja kävelijöitä kulki normaalin perjantai-illan tapaan rivitalon edessä.

– Camo alkoi hypellä tuulikaapin ovea vasten, mutta tietenkin minulla meni hetki aikaa ulkovaatteiden pukemisessa. Kun aukaisin tuulikaapin oven, Camo yritti heti aukaista ulko-oven kahvaa. Sillä oli selvästi hätä päästä ulos. Päästyään ulos hihnassa, se alkoi heti vetää aidalle päin. Ajattelin, että siellä on kulkenut kiimainen narttukoira, jonka jälkiä Camo halusi päästä haistelemaan.

Virpi Tervonen teki ensimmäisen oudon näyn, kun keskellä tietä lojui kokonainen ananas.

– Ostoksia näkyi muuallakin, joten arvasin, että nyt on jotain tapahtunut. Mies makasi selällään maassa pyörä rintakehän päällä ja pyörän koreissa olleet ostokset. Mies ei päässyt nousemaan ylös rintakehän päällä olevien ja selässä olleen repun painon vuoksi, eikä talvivaatetuksen vuoksi kyennyt kääntämään päätä, mikä hankaloitti hapensaantia sairaskohtauksen aikana., Virpi Tervonen kertoo.

Paikalle tuli muitakin auttajia ennen kuin ambulanssi tuli paikalle.

– Vanhempi henkilö oli saanut ilmeisesti sairauskohtauksen ja kaatui. Hän oli kuulemma huutanut apua, mutta ihmiset olivat ilmeisesti luulleet, että kyse on humalaisen örinästä. Mies kiitteli meitä auttajia, kun hänet nostettiin ambulanssiin.

Virpi Tervonen ei vielä tänäkään päivänä osaa tarkalleen sanoa, mistä Camon outo käyttäytyminen voi johtua.

– Se ei voinut missään nimessä nähdä kaatunutta pyöräilijää. Ainakaan itse en kuullut kadulta mitään outoja ääniä. Jos avun tulo olisi kestänyt muutaman minuutin kauemmin, niin lopputulos olisi voinut olla aivan toinen. Ilman Camoa näin olisi voinut tapahtua, Virpi Tervonen kertoo.

Camon käyttäytymisen lisäksi terveysalan ammattilainen ihmettelee ihmisten käyttäytymistä pulaan joutunutta kohtaan.

 – Toivoisin ihmisten oppivan välittämään enemmän toisistaan sekä myös ventovieraista. Meistä jokainen varmasti toivoisi itse hädässä ollessaan, että saisi apua. Pelkästään jo lain mukaan ihmisellä on velvollisuus auttaa hädässä olevaa, silti yllättävän ja harmillisen moni sulkee silmät toisen ihmisen avuntarpeelta. Yleensä ihmisen maatessa vain maassa, siihen liittyy hätä. Ei vie montaa minuuttia kysyä: tarvitsetko apua, mitä on tapahtunut ja soittaa apua. Jos maassa makaava alkaa ärhennellä tai muuten pelottaa lähestyä, niin sitten voi siirtyä kauemmas ja soittaa hätäkeskukseen, viranomaiset neuvovat ja auttavat asiassa. Aina tulisi kuitenkin muistaa, että sillä pienellä kysymyksellä tai soitolla hätäkeskukseen voi pelastaa jonkun ihmisen hengen.

Virpi Tervonen on tavannut pyörällä kaatuneen henkilön kertaalleen lähikaupassa.

– Hän katsoi minua pitkään, mutta ei tullut puheilleni.

Onpa oudon näköinen kamera, Camo ihmettelee.

Camo saa Suomen Kennelliitolta sankarikoiran tittelin. Liitto on myöntänyt sankarikoiran arvon 18 koiralle. Virpi Tervonen ei itse hakenut koiralleen arvonimeä.

– Kävimme keskustelua tapauksesta amstaffi-foorumilla. Aktiivit olivat yhteydessä Kennelliittoon ja sain vasta postissa kirjeen, missä Camo ja minut kutsuttiin Helsingin Messukeskukseen hakemaan palkintoa 16.12.

Virpi Tervonen tutustui amerikanstaffordshirenterrieriin poikaystävänsä staffordshirenbullterrierin kautta. Virpi otti yhteyttä useampaan amstaffien kasvattajaan.

– Staffordshirenbullterrieri Chira on meidän ensimmäinen yhteinen koira. Chira oli reilun vuoden, kun heräsi ajatus toisen koiran ottamisesta Chiralle kaveriksi jossain vaiheessa. Amstaffi kiinnosti rotuna jo ennen ensimmäisen koiran ottoa, mutta tuolloin päädyimme ottamaan staffin. Amstaffi jäi myöhäisemmäksi haaveeksi. Halusin tutustua hyvissä ajoin rotuun ja kasvattajiin ennen pennun ottoa. Kasvattajiin tutustumisen yhteydessä tuli vastaan pentue, josta ei enää ollut takaisin paluuta, Virpi Tervonen sanoo.