Sampo on pal­vel­lut mat­kai­li­joi­ta liki 30 vuotta

Entinen Kemin jäämurtajayhtiön toimitusjohtaja ja Sammon ravintoloitsija Esa Ruuskanen nostaa esiin Kemin entisen kaupunginjohtaja

Juhani Leinon nimen, kun kyse tulee jäämurtaja Sammon isähahmosta.

Kemin matkailu oli vielä alkutekijöissä, kun kaupunki hankki jäänmurtajan merenkulkuhallitukselta käyttöönsä vuonna 1987. Kevättalvesta 1988 murtaja otettiin matkailukäyttöön. Ensimmäinen risteily Perämerelle tehtiin 14.4.1988.

- Tarina kertoo, että matkailuväki oli kokoontunut yhteen Kemin Cumulukseen miettimään, mitä voivat turistit tehdä Kemissä. Asia ei oikein edennyt ja lopuksi kaupunginjohtaja

Juhani Leino heitti olan yli ajatuksen, että ostakaa vaikka jäänmurtaja, Ruuskanen muistelee.

Heitto oli sen verran laadukas, että Sammon tarina matkailukäytössä pääsi mukaan Läpimurtoja – 90 suomalaista menestystarinaa -kirjaan.

Kirjassa Leino muistelee murtajaristeilyjen alkua myös toisesta näkökulmasta. Ulkomaalaisia vieraita oli viety Perämeren jääkannelle satamamurtaja Jääsalolla. Se oli vieraille vaikuttava hetki.

”Ylittämätön kokemus oli Matkailun edistämiskeskuksen vientisihteerien purjehdus. Jääsalo pysäytettiin jäihin, ja kun he pääsivät telmimään rakeisena säihkyvässä lumessa, kotimatka oli unohtua kokonaan”, Juhani Leino muistelee kirjassa.

Tuota päivää Leino piti Kemin jäämurtajamatkailun syntyhetkenä.

Sammon hankinta matkailuvaltiksi ei ollut itsestäänselvyys. Silloinen kaupunginhallitus joutui äänestämään hankinnasta. Lopputuloksena oli kahden äänen ero oston puolesta.

Hankintahinta oli miljoona markkaa. Se laskettiin silloisen romuraudan hinnasta.

- Osa ihmisistä vastusti jäänmurtajan hankintaa kaupungin omistukseen. Negatiivinen suhtautuminen jatkui ensimmäiset viisi vuotta, Esa Ruuskanen muistelee.

Vastustajat vetosivat rahanmenoon. Ja kieltämättä sitä upposikin alukseen.

- Sampo sai kauppa- ja teollisuusministeriön vain 7 200 markkaa. Se ei ole paljon mitään. Raha käytettiin aluksen markkinointiin ulkomaille.

Rahoituksen pääongelma oli silti Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssi vuonna 1989.

- Wärtsilä teki sopimuksen jäänmurtajayhtiön kanssa viiden vuoden tutkimustyöstä Perämerellä. Konkurssi lyhensi ajan vain vuoden mittaiseksi ja samalla tulorahoituksesta meni Wärtsilän myötä 80 prosenttia kankkulan kaivoon.

Suunnitellussa tutkimustyössä olivat mukana myös Oulun yliopisto, Arktinen tutkimuskeskus ja Teknillinen tutkimuskeskus.

Toinen syy Sammon alkukauden rahoitusvaikeuksiin oli kotimaan lama, joka iski päälle 1990-luvun alussa.

- Liki kaikki asiakkaat tulivat ulkomailta. Turistit olivat tärkeitä koko alueella, sillä he käyttivät paljon myös muita palveluja. Hotellit ja moottorikelkkasafareita järjestävät firmat saivat uusia asiakkaita. He viipyivät yleensä Kemissä 3-4 vuorokautta. Ennen asiakkaista suuri osa oli yritysasiakkaita, nykyisin yksittäisasiakkaita, Ruuskanen kertoo.

Sammolla kävi Ruuskasen aikaan paljon eteläeurooppalaisia yritysasiakkaita. He olivat tottuneet ykkösluokan palveluun, jota he Sammolla saivatkin.

- Lounaankin piti koostua kolmesta ruokalajista. Alkuruoaksi 20 vuotta Sammolla kokkina ollut Kari Heinonen valmisti usein lohikeittoa, pääruokana oli esimerkiksi häränfilettä aurajuustoperunoilla ja jälkiruoaksi mokkajäädykettä. Poro ja lohi olivat suosittuja ruokalajeja.

Risteily jäänmurtajalla ei ollut 1990-luvulla eikä ole tänäkään päivänä halvin tapa lomanviettoon. Varmaa on se, että risteily Perämeren jäissä jää ikuisesti mieleen. Esa Ruuskanen muistelee, että asiakkaat eivät valittaneet hinnasta.

- Risteilyjen hinnasta ei tullut moitteita, mutta haluttiin tietää mistä hinta koostuu. Kun asiakkaat saivat tietoon henkilöstö- ja polttoainekulut ja vain neljän kuukauden sesongin, he ymmärsivät mistä hinta muodostuu, eläkepäiviään viettävä Esa Ruuskanen kertoo.