Hiihtosuunnistuksen MM-kilpailut jatkuivat Viron Käärikussa takaa-ajokilpailulla. Takaa-ajoon lähdettiin edellispäivän sprintin aikaerojen perusteella, ja takaa-ajokilpailun radalla käytettiin pieniä hajontalenkkejä.

Radat olivat sprinttikilpailun tapaan vaativat. Maaston avoimia alueita oli hyödynnetty ratasuunnittelussa erinomaisesti, ja niille oli tehty myös tiheitä äärimmäisen vaikeita ympyrän muotoisia uria. Ratoja rytmittivät korkeuserot sekä pidemmät rastivälit tarjoten erilaisia reitinvalintavaihtoehtoja.